(Savossa.)
Herran ääni liikkuu vetten päällä.
Ps. 29: 3.
Vuoksen alkulasku Saimaasta on enemmän leveän lahden kuin virran
näköinen. Tuskin huomaat, milloin vuolle alkaa saarien välissä
järvessä, joka sillä kohdalla on 80 metriä leveä ja 13 metriä syvä.
Kalliosaaren luona, joka on yksi noita saaria, virta kiihtyy.
Niskasaaren kohdalla se kapenee ja käy jo niin vinhana, että pitkiä,
kimaltelevia vöitä näkyy vedenpinnalla. Sitten virta tekee polven;
vyöt vedenpinnalla muuttuvat notkoselkäisiksi aalloiksi. Alempana
virta tulee toista vertaa leveämmäksi, kuohu kovemmaksi, pinta
paikkapaikoin vaahtoisemmaksi. Pian se taas kapenee ja syöksyy
lumivalkeissa vaahtopäissä alas ensimmäisestä suuresta koskesta,
_Tainionkoskesta_, jota sanotaan myöskin "pikku Imatraksi". Tässä
on suurenmoisia tehtaita, joita kosken vesi käyttää. Tainionkosken
alapuolella virta hiukan hiljenee, mutta on vielä sangen väkevä,
niin että lauttaveneen täytyy kulkea viistoon sen poikitse.
_Linnankoskelle_ kuuluu jo Imatran valtava pauhina.
Suomalainen sananlasku sanoo: "kolme on koskea kovoa, kolme synkkeä
saloa, kolme vuorta korkeata: ei ole Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä
Imatran". Virta, joka putouksen niskassa on 200, jopa paikoittain
400:kin metriä leveä, puristuu tässä kallionhalkeamaan, joka ei ole
30 metriä leveämpi, ja syöksyy alas 10 metrin korkeudesta 350 metrin
pituista uomaa myöten. Niin suuressa virrassa kuin Vuoksi, joka
jokaisessa sekunnissa nielee 500,000 litraa vettä, on tämä putous
hirvittävä. Vesi on jok'ainoassa kohdassa värinsä kadottanut, se
ei enää koskena juokse, se ikäänkuin vilahtaa ohitse pelottavalla
vauhdilla. Keskellä uomaa se tapaa pohjassa kallioita ja ryöpsähtää
niistä ylös valkeina pylväinä, mutta ennenkuin toinen pylväs ennättää
kohota, paiskaa sen jo toinen kumoon. Vesi hyökkää korkealle kallion
seinää vastaan ja särkyy vaahdoksi; toinen kuohuaalto loiskauttaa
toisen pois tieltään. Siinä on vaahtoa, pauhua ja huimaavaa vauhtia.
Vihman kaltainen utu lepää yöt päivät putouksen kohdalla, ja kun
aurinko on matalalla, välkkyy utu vesikaaren värisenä.
Imatran ukkosenkaltainen jyminä kuuluu puolta peninkulmaa kauemmas
ja putouksen vieressä on toisen vaikea kuulla toisen puhetta.
Helposti voit kiven heittää rannalta toiselle, mutta kovintakaan
huutoa et voi kuulla kosken ylitse. Kalliot tärisevät jalkojesi
alla, ja kun, hetken aikaa koskeen katsottuasi, nostat silmäsi, niin
näyttävät kalliot ja metsät hyppelevän sivuitsesi. Vaikutus on niin
voimakas, että heikkohermoisia ihmisiä rupeaa huimaamaan ja he saavat
kummallisen halun syöksyä tuohon vaahtoavaan syvyyteen.
Lohi nousee kovimmistakin koskista, mutta Imatrassa sen kulkutaito
loppuu. Kosken päälle se ei pääse, mutta niin kyllä käy, että se
vastoin tahtoansa tempautuu putoukseen. Välistä nähdään hirsiä
tulevan alas ja lastujen tavoin katoavan kuohuun, tullakseen alas
ja kosken alla näkyviin. Silloin nähdään niissä monta jälkeä
kolauksista, joita ovat saaneet hurjassa vauhdissa törmätessään
pohjakallioihin. Ei mikään jättiläinen voisi pitää puoliaan Imatran
hyökyä vastaan.
Tätä suurta putousta on katseltava kummaltakin rannalta. Läntisellä
rannalla, joka on korkeampi ja tuuheaa koivikkoa kasvava,
sijaitsee muhkea ravintola, josta näkee kuohuvan kosken. Itäinen
ranta on enimmäkseen kalliota, jonka lomissa kasvaa mäntymetsää,
katajapensaita ja kanervaa. Kallioissa on lukuisasti hiidenkirnuja,
joita veden pyörittämät kivet muinoin ovat niihin kovertaneet.
Tällaisia hiidenkirnuja tavataan 8 metriä ylempänä nykyistä koskea,
mikä osoittaa, että Imatran vedet kerran ovat vyöryneet sen maan
yli, joka nykyään on itäisenä rantana. Senjälkeen on virta uurtanut
itselleen uuden väylän ja puristunut kallioseinäin väliin.
Imatran lähistössä tavataan omituisia kiviä, jotka näyttävät veden
sorvaamilta. Ne ovat kuitenkin kalkintapaisen aineen pahkuroita,
jota ainetta on saveen muodostunut. Matkustaja ihmettelee niiden
kummallisia muotoja ja vie niitä mielellään mukanansa Imatran
muistona.
Maailmassa on suurempiakin vesiputouksia kuin Imatra, mutta
harvoja, joissa on suurempi vesimäärä ja niin kaunis ympäristö.
Siksi sinne tulvaa tuhansittain matkustajia sekä omasta maasta että
ulkomailta katselemaan putousta. Sen yli on nykyisin rakennettu
kapea rautasilta, ja kun illat pimenevät, valaistaan näitä kuohuvia
pyörteitä sähkövalolla. Kaunein on Imatra kuitenkin kuutamossa
tai silloin, kun se hohtaa välkkyvän valkoisena kesäisessä
auringonpaisteessa.