(Hämeessä.)
Kaksi nuorta uudistalolaista, Maunu ja Vilho, asuvat lähellä toisiaan
yksinäisessä metsäseudussa Pihtiputaan pitäjässä Pohjanmaan rajalla.
Eräänä iltana he joutuvat kiistaan siitä, kuinka kauas heidän
kotirannastaan saattaa veneellä kulkea, ja viimein he lyövät vetoa
tuppivyöstä. Maunu ottaa viedäkseen veneensä aina Suomenlahteen asti.
Maunu panee eväikseen leipää, voita, suolaisia muikkuja, varustaa
keveän veneensä purjeella ja lähtee matkaan laituriltaan
vuoriseudussa olevan _Muurasjärven_ rannasta. Hän purjehtii
pienempään _Alvejärveen_ ja siitä kolmen peninkulman pituiseen
järveen, jonka nimi on _Kolima_. Toisena päivänä hän näkee
Viitasaaren kirkon, laskee _Kymin_ koskista jokea ja tulee
kauniiseen, 110 kilometriä pitkään, 30 metriä syvään _Keiteleeseen_.
Siihen hän näkee lännestä virtaavan suuria vesiä, mutta hän laskee
etelään päin ja tulee kolmantena päivänä _Kuhnamon_ järveen. Siitähän
purjehtii pitkää, virtavaa, jyrkkä- ja korkearantaista jokea myöten;
hänellä on ankara työ, ja hänen täytyy välistä rannalta köyden avulla
laskea veneensä koskista alas. Väsyneenä hän levähtää neljäntenä
päivänä Laukaan kirkolla ja lisää siinä eväitään.
Viidentenä päivänä Maunu viilettää hyvillä mielin yhä etelään päin ja
alinomaa myötävirtaa. Hän laskee useita koskia ja näkee isoja järviä
sekä vihdoin ihmeekseen kaupungin, nimeltä _Jyväskylä, Jyväsjärven_
rannalla. Mutta hänellä ei ole aikaa viipyä; hän luulee nyt jo
olevansa likellä merta. Kuudentena päivänä hän näkeekin niin suuren
selän, ettei voi maata erottaa suoraan etelässä. Maunu maistelee
vettä ja huomaa sen, suureksi kummakseen, suolattomaksi. Hän ei ole
merellä, vaan _Päijänteen_ vesillä.
Maunu menee maihin Korpilahden kirkon luona ja saa siinä tietää
Päijänteen olevan 120 kilometriä pitkän sekä paikoittain 30
kilometriä leveän; mutta monet sen selistä ovat kapeita. Ja
Päijänteeseen tulee suuria vesiä myöskin idästä ja etelästä käsin.
Mutta koska sen laskupaikka on kaakkoisessa kolkassa, purjehtii
Maunu sinne ja tulee yhdeksäntenä päivänä _Kalkkisten_ virtaa
myöten _Ruotsalaiseen_. Vähän matkan päässä siitä hän näkee
_Heinolan_ kaupungin. Hän laskee _Jyrängön_ virtaa alas ja niin
eteenpäin _Konnevesi_-nimiseen järveen. Vesireitti alkaa nyt muuttua
yhtämittaiseksi virraksi. Ennenkuin hän tietääkään, on hän jo
_Kymijoessa_ ja soljuu pitkässä kaarteessa Iitin kirkon sivuitse.
Sitten jatkaa Kymijoki kulkuaan, milloin suvantoina, milloin väkevinä
koskina. Vaivalla ja vaarankaupalla lasketaan vene _Mankalan_
uljaista koskista alas ja vedetään maitse _Anjalan_ kosken ohi. Maunu
likenee rannikkoa ja näkee Kymijoen jakaantuvan kolmeen laskuhaaraan,
jotka nekin haarautuvat useihin pienempiin. Jos Maunu olisi valinnut
itäisimmän joenhaaran, olisi hän tullut _Kotkan_ kaupunkiin, mutta
hän valitsee läntisimmän ja lähestyy _Loviisan_ kaupunkia. Siellä hän
tapaa vihdoin, 14 päivän vaivalloisen matkan jälkeen, ikävöimänsä
meren, Suomenlahden.
Nyt Maunu voi laskea kulkemansa matkan. Muurasjärvestä Päijänteeseen
hän on matkustanut 165 kilometriä, Päijännettä pitkin 120
kilometriä, siitä Kymijokea myöten mereen 155 kilometriä eli yhteensä
440 kilometriä venematkaa. Muurasjärvi on alhaisimman laskun mukaan
106 metriä merta ylempänä. Tätä korkeata rinnettä myöten on Maunun
vene kulkenut virran mukana. Päijänteellä hän oli vielä 78 metriä
merenpintaa ylempänä, mutta sitten jyrkkeni rinne, ja loppuosa matkaa
oli vaivalloisin. Suuresti kummastellen veden haaraantumista ja
yhteyttä tässä laajassa maassa Maunu palasi höyryaluksella Kokkolaan
ja sieltä maanteitse takaisin Pihtiputaalle. Vilho tuskin uskoi
silmiään nähdessään naapurinsa palaavan Pohjanlahden kautta. Hän
oli vedon menettänyt, ja Maunu voitti tuon komean vyön kiiltävine
messinkikoristuksineen.