(Hämeessä.)
"Saarijärven pitäjä on täynnä luonnonkauneuksia, ja se on siihen
etuun nähden useimpien sisämaan seutujen kaltainen. Ei mikään voi
valtavammin vaikuttaa matkustajan mieleen kuin noiden äärettömien
sydänmaan metsien syvyys. Niissä vaellat ikäänkuin meren pohjalla,
muuttumattomassa, yksitoikkoisessa hiljaisuudessa, ja kuulet vain
korkealla pääsi päällä tuulen humisevan kuusien tahi pilvenkorkuisten
honkain latvoissa. Silloin tällöin tapaat, ikäänkuin käytävänä manan
majoille, metsälammen, jonka jyrkkärantaiseen ja puiden reunustamaan
uomaan ei tuulenhenkäys milloinkaan ole eksynyt ja jonka pintaa ei
milloinkaan ole väreilyttänyt muu kuin kutevan ahvenparven karkelo
tai yksinään kalastelevan kuikan viri. Taivas kaareutuu syvällä
jalkojesi alla tyynempänä, kuin miltä se tuolla ylhäällä näyttää, ja
luulet olevasi ikäänkuin iankaikkisuuden ovella henkien keskellä,
joiden haamuja silmäsi etsii ja joiden kuiskeita korvasi joka hetki
odottaa kuulevansa.
"Toisaalta kuulet metsäpuron lirinän. Astut sinne päin, luulet
olevasi aivan lähellä etkä kuitenkaan näe muuta kuin kanervaisen
hietakankaan ja sen kamarasta tiheässä kasvavain honkain rungot,
kunnes kepinheittämän päässä vastaisella rannalla koivujen latvat
tulevat näkyviin. Vasta silloin, kun olet tullut kankaan reunaan,
näet lehvien välistä vilahduksen kimmeltävää lainetta. Jos
laskeutumisesi tueksi tartut oikealla kädellä koivun tyveen, saatat
vasemmalla jo nojautua toisen koivun ylimmäisiin oksiin. Puron
rannalle päästyäsi näet pääsi päällä vain muutamia syliä leveän
kaistaleen taivasta, ja molemmin puolin on läpinäkymätön kudos lehviä
ja runkoja.
"Kun pitkät matkat taivallettuasi kankaan yksitoikkoisten puiden
keskellä vihdoin saavut sen reunaan, avautuu siinä kuin taikavoiman
kautta eteesi mitä vaihtelevin ja laajin näköala: järvi järven
vieressä, lehtoisine saarineen ja niemineen, virtoja, tasankoja
ja kukkuloita. Ihmeteltäviä ovat, valon ja pimeän lukemattomat
vaihtelut, jotka yhtä haavaa sattuvat silmään, alkaen vesiperäisen
laakson melkein mustista kuusista ja päättyen petäjämetsään vähän
ylempänä ja koivuihin, jotka seppeleen tavoin ympäröivät ylimpänä
kohoavan vuoren juurta ja rinnettä. Vieläkin kauniimmaksi käy kaikki
tämä, kun pilvien taittamat auringon säteet, kesäisenä päivänä
alinomaa vaihdellen, sen yli väreilevät..."
_Runeberg_.