(Varsinais-Suomessa.)
Koko Etelä-Suomen rannikko on pitkien kapeiden merenlahtien
uurtelema, joihin virtaa jokia ylempänä olevista järvistä. Mutta
kaikki vedet eivät juokse maan pintaa pitkin: osa niistä valuu maan
sisään ja liottaa alla olevat maakerrokset. Ja kun nämä vettyneet
kerrokset ovat syvemmällä maassa, tiedetään harvoin niitä olevan
olemassakaan. Ainoastaan kaivoa kaivaessa voi huomata, kuinka paljon
vettä on maassa; maa on näet vettynyt kaivon vedenpinnan tasalle.
Osa Uskelan pitäjästä on löyhää savimaata, jonka läpi juoksee Halikon
lahteen laskeva joki. Lahden suussa on Kemiön saari, jonka erottaa
mantereesta kaksi salmea: Sandön ja Kemiön virrat. Joen rannoilla
on alimmainen savikerros usein hyvin vettynyttä. Eräänä aamuna v.
1770 huomasi pappilan väki kummastuen ja kauhistuen, että pitkä,
syvä juopa oli yöllä haljennut maahan aivan lähelle taloa, ja jos maa
olisi haljennut muutamia askeleita pitemmälle, olisivat rakennukset
kukistuneet. Tämä tapahtuma oli jo aikoja ollut unohduksissa, kun
vuonna 1824 maa uudestaan halkesi ja pitäjän vanha puukirkko oli
luhistumaisillaan kuiluun, niin että se oli hajoitettava. Eräänä
toukokuun päivänä 1827 kuului kummallista jylinää, maa aukeni, ja
Veitakkalan säterikartanoon kuuluva iso pelto vieri maan sisään.
Maanvieremä ulottui 8 hehtaarin alalle, osa Perttelin silloiseen
kappeliin menevää tietä sortui halkeamaan, ja ilma tuli täyteen
pahanhajuisia höyryjä, joita lähti vettyneestä savesta. Joenrannalla
oleva mylly kaatui peräseinälleen. Mylläri oli myllyssä eikä saanut
mitään vahinkoa, mutta kun hän säikähdyksissään yritti rientää pois,
ei hän löytänytkään ovea, sillä se oli ylhäällä hänen päänsä päällä.
Vuonna 1843 kesäkuun 1 päivänä kello 7 aamulla tukki uusi maanvieremä
yhtäkkiä joen, niin että vesi vasta kello kolmen aikana iltapäivällä
pääsi juoksemaan pois. Samalla vaipui iso osa hautausmaata ruumiineen
päivineen maan sisään. Sittemmin on sattunut kaksi pienempää
maanvieremää. Tämä seutu on hedelmällistä ja hyvin viljeltyä, ja
kun ei ihmishenkiä ole mennyt hukkaan, niin on pian taas unohdettu
se omaisuuden vahinko, jonka maanvieremä oli saanut aikaan. Paljon
enemmän tekee vahinkoa se vesi, joka vetyttää maan ja siten synnyttää
sumuja ja hallaa.