(Pohjanmaalla.)
Pohjanmaan rannikko on pitkin pituuttaan jokien ja purojen
leikkelemä, jotka juoksevat kaakosta päin luodetta kohti
Pohjanlahteen. Pohjoisesta lukien ovat suurimmat näistä joista
Tornionjoki, Kemijoki, Iijoki, Oulujoki, Siikajoki, Pyhäjoki,
Kalajoki, Ähtävänjoki, Lapuanjoki ja Kyrönjoki. Kaikki ovat maan
epätasaisuuden tähden täynnä koskia. Suurin kaikista Suomen joista on
Kemijoki; mutta Oulujoki on kulkuväylänä Pohjanmaalle tärkein.
Korkealla koillisessa virtaavat vuolaat vedet vuoriseuduilta
alas, suistuvat Ämmäkoskeen Kajaanin luona ja saavat vähän levätä
_Oulujärvessä_, 123 metriä merenpintaa ylempänä. Siitä ne murtavat
vuorten välitse tiensä luoteeseen päin ja hyökkäävät koski koskelta
pauhaten alas Oulun edustalla olevaan merenlahteen. Se on kaunis
ja valtava virta kukkuloiden, kallioiden ja hiekkaisien rantojen
välissä. Talvi kietoo tämän jättiläisen jääkahleisiinsa koskien
välisissä suvannoissa; mutta keväällä se juopi itsensä täyteläiseksi
kaikista sulavista haukivesistä ja murtaa kahleensa hirmuisella
ryskinällä. Turhaan jääkappaleet ponnistelevat ja puskevat virtaa
vastaan; ne paiskautuvat nurinniskoin, murtuvat rikki kallioihin
ja juoksevat pirstaleina alas Ouluun päin. Täällä ne vielä tekevät
vastusta _Merikoskessa_, joka on Oulujoen viimeinen koski. Ne
patoutuvat siinä korkeiksi seiniksi ja salpaavat veden juoksun,
niin että vesi nousee äyräittensä yli ja virtaa kaduille. Rannalla
asuville tulee hätä, talojen väliä soudetaan. Mutta ainoastaan
muutamaksi tunniksi pysähtyy väkevä virta juoksussaan. Jylisten kuin
ukkonen se murtaa valtavan jääseinän, vesi juoksee kaduilta pois, ja
voitetut jääjoukot hyökkäävät hurjasti paeten hautaansa mereen.
Uskalias oli se mies, joka ensimmäisenä rohkeni veneellä laskea
Oulujoen koskia. Nyt nähdään joka päivä kesällä tervaveneitä ja
tukkilauttoja ikäänkuin tanssien hyppelevän virtaa alas. Perämies
seisoo laskevan veneen perässä tyynenä, leveä mela kädessä. Koski
tekee polven, vene syöksyy suoraan kalliota vastaan; vilahtaman
verta liian varhain tai liian myöhään olisi varma kuolema edessä.
Mutta juuri oikealla hetkellä kääntyy vene, kiitää nopeasti kuin
nuoli vaarallisen paikan ohi ja näyttää tuokion ajan olevan kuohuun
haudattuna. Rannalta-katsojia tämä näky kauhistuttaa. Turhaa pelkoa.
Heti näkyy taas kaitainen, ruskea veneenlaita eheänä kosken alla ja
pitkittää huoletta matkaansa seuraavaan koskeen, samoihin vaaroihin
ja samaan pelastukseen.
Välistä saattaa vahinkokin tulla, jos perämies on tottumaton ja
luottaa toisten ja omaan onneensa. Vanhat, tottuneet koskimiehet
eivät joudu vahinkoon. Ja palatessaan he sauvovat venettänsä
ihmeteltävän voimakkaasti ja notkeasti koskista ylös.
Tämä joki on hyvin kalainen: se näyttää olevan lohien, harrien,
siikojen, nahkiaisten ja muiden kalalajien alituisena kulkutienä.
Lohia pyydetään kolmikulmaisilla padoilla, joiden kärki asetetaan
virtaa vastaan, ja kalat erotellaan sitten rannalla kokonsa mukaan.
Ne myydään enimmiten huutokaupalla ja lähetetään sitten laajalti
yltympäri Suomen ja ulkomaillekin.