(Lapissa.)
Etäällä pohjoismailla
hylätty järvi on,
nimeä saaret vailla,
ja ranta iloton.
Hein'ajalla sen sulaa jää,
kun kesä Lappiin kiirehtää;
mut syyskuun yö sen aallot
taas jälleen jäähdyttää.
Kuvastuu vuoret illoin
sen kalvoon sinervään,
ja lappalainen silloin
käy kalaa pyytämään.
Siell' uipi sorsa suruton,
ja peuralaumat rannall' on,
ja taajat sääskiparvet
pimentää auringon.
Mies Lapin kerran tahtoi
sen tulla tuntemaan,
kuin syvä olla mahtoi
tuo järvi Turjan maan.
Köys katkes; laulu kuultihin;
"Niin syvä oon kuin pitkäkin!"
-- Sen koommin mittaamatta
on pohja Inarin.