-- "Olemme", sanoi puutarhuri; "siksi nykyään nimitetään yhteisellä
nimellä näitä kaikkia maakuntia. Mutta ennen muinoin sanottiin
ainoastaan sitä aluetta Suomeksi, joka oli maan lounaisessa kolkassa
molemmin puolin _Aurajokea_. Nykyään tätä maakuntaa nimitetään
_Varsinais-Suomeksi_, jottei syntyisi hämmennystä sen ja koko maan
nimen välillä."
-- "Se aika on mennyt, jolloin Turun seutu oli paras", puuttui
puheeseen muuan mahtava rusthollari. "Jos haluat, hyvä herra, parasta
maata, niin valitse _Uusimaa_! Me olemme kaikista rikkaimmat ja
koko maakuntamme pohjoisesta etelään, Salpausselästä Suomenlahteen,
on pelkkää viljavainiota ja huvitarhaa, Meillä ei ole ainoastaan
vuoria, järviä, saaristoja, jokia sellaisia kuin _Kymijoki_,
merenlahtia sellaisia kuin _Pohjanlahti_ ja niemiä sellaisia kuin
_Hankoniemi_; meillä on myöskin vuorikaivoksia, laivoja, tehtaita,
herraskartanoita, satamia ja linnoituksia. Ei yhtäkään paikkaa tässä
maassa voi verrata Uuteenmaahan."
-- "Kuuleppa tuota", huudahti muuan ajuri, joka takki yllään seisoi
torilla kuormansa vieressä. "Koko Uusimaa mahtuu hyvin yhteen
Karjalan kolkkaan. Hyvä herra, tahdotko omaksesi maan, jossa aurinko
nousee? Tahdotko soudella kahden meren rannikolla, Suomenlahden ja
Laatokan? Jos tahdot omata sadoittain vuorenkukkuloita, järviä,
koskia, myllyjä, tahi sellaisen uljaan virran kuin _Vuoksi_ on; jos
tahdot nopeilla hevosilla ajaa; jos tahdot vanhoja runoja kuunnella;
jos tahdot kaskea polttaa silmänkantamattomissa erämaissa ja lankkuja
sahata synkissä hongikoissa, niin neuvon sinua valitsemaan Karjalan,
sillä ei mitään muuta maata voi siihen verrata."
-- "Minua harmittaa kuulla alinomaa puhuttavan merestä", lausui muuan
varakas ja puhelias voikauppias. "Mitä me merestä huolimme, me,
jotka purjehdimme kolmekymmentä penikulmaa järvestä järveen! Hyvä
herra, jos kerran näkisit Saimaan kimaltelevan auringonpaisteessa
ja kuulisit Imatran kaukaisen pauhinan tai katselisit ihanaa
sisämaan-saaristoamme _Punkaharjun_ selänteeltä, etpä koskaan
valitsisi muuta kuin _Savonmaan._ En puhukkaan karjalaumoistamme,
kaskimaistamme ja sahoistamme; mutta oletko kuullut meidän uusia
laulujamme?"
Viimein tuli vanha, juro karhuntappaja ja sanoi sotapäällikölle:
"Kyllä huomaan, että tulen aivan liian myöhään; mutta lopussa
kiitos seisoo. Vaikka kynttilä kädessä halki maamme etsisit, niin
et koskaan löytäisi parempaa palaa kuin _Hämeenmaa_. Sellaisia
pellavamaita, peltovainioita, kankaita ja komeita kukkuloita et tapaa
koko maailmassa. _Päijänteen_ ja _Vanajaveden_ välillä saat poimia
pähkinöitä. Olen aina havainnut sydämen niissä olevan paremman kuin
kuoren, ja Hämeennmaa se on tämän maan sydän; muut ovat kuorta.
Valikoi mielesi mukaan!"
Urhoollinen sotapäällikkö naurahti ja sanoi: "Olen kuullut tarpeeksi.
Teidän maassanne on kahdeksan maakuntaa: Häme, Savo, Karjala,
Uusimaa, Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Pohjanmaa ja vielä
lisäksi Lappi, joka ei ole maakuntien luvussa senvuoksi, että se
kuuluu neljään maahan. Miten saatan niistä valikoida, kun jokaista
kiitetään parhaaksi? Pyydän kuningasta lahjoittamaan minulle kallion
Ahvenanmaan saaristosta, ja siihen rakennan itselleni asunnon.
Silloin tuotan rakennusmestarini Pohjanmaalta, leipäni Uudeltamaalta,
voini Savosta, omenani Varsinais-Suomesta, hevoseni Karjalasta,
pellavani Hämeestä, rautani Satakunnasta, turkkini Lapista ja
ystäväni kaikista maakunnista. Enkö ole oikein valinnut?"
-- "No niin, kukapa tuon niin tarkoin tietänee?" vastasi markkinaväki.