Oli kerran urhoollinen sotapäällikkö. Hän oli sodassa saanut suuren
voiton, ja kuningas sanoi hänelle: "Valikoi itsellesi Suomen paras
ja ihanin maakunta, minä annan sen sinulle." Sotapäällikkö kiitti
kuningasta ja matkusti Suomeen osaansa valikoimaan. Mutta kun hän
ei tuntenut tätä maata, meni hän suurille markkinoille, jonne oli
kokoontunut paljon kansaa kaikilta maankulmilta, ja lupasi palkinnon
sille joka osaisi hänelle ilmoittaa parhaan ja ihanimman maakunnan.
Hänen luoksensa tuli silloin paljon eri seuduilta olevia ihmisiä, ja
jokainen kiitti omaa kotiseutuaan parhaaksi. -- "Hyvä herra", sanoi
pieni nahkapukuinen mies, "sinun on mahdoton löytää parempaa ja
ihanampaa maata kuin _Lapinmaa_. Se on kaukana pohjoisessa tunturien
keskellä, suurien jokien ympärillä, eteläpuolella Jäämerta. Siellä
näet avaralta äärettömiä nevoja ja korkeita tunturikukkuloita
_Inarinjärven_ ympärillä. Etkö ole kuullut koskistamme, kullastamme,
turkiksistamme, talviemme komeista revontulista ja auringostamme,
joka ei mene kesällä koskaan mailleen? Valitse siis Lapinmaa, sillä
se on kaikille niin mieluinen, että se on jaettu neljän maan ja
valtakunnan kesken, nimittäin Venäjän, Suomen Ruotsin ja Norjan."
-- "Mitä Lapissa muuta on kuin sääskiä ja susia?" sanoi toinen mies,
joka seisoi siinä hajalla säärin, kuin olisi hän sauvonut venettä
koskesta ylös. "Neuvon sinua, hyvä herra, valitsemaan _Pohjanmaan_,
jos tahdot suuren ja hedelmällisen maan Pohjanlahden rantamilla.
Siellä on sellaisia järviä ja jokia kuin _Oulujärvi_ ja _Kemi- ja
Oulunjoet_. Oletko nähnyt lohiamme? Etelämpää on kauniita
viljavainioita; jokainen talonpoikaistalo on kuin herraskartano, ja
jokainen satama on laivoja täynnä. Oletko kuullut Isonkyrön pellosta
ja Limingan niitystä puhuttavan?"
-- "Mitä teet tuolla suurella yksitoikkoisella tasangolla?"
huomautti nokinen seppä. "Valitse ennemmin _Satakunta_; silloin
hallitset kauneinta maata, pitkin sinertävän _Näsijärven_ rannoilta
aina hiekkarannikkoon asti, jossa _Kokemäenjoki_ purkaa vetensä
Pohjanlahteen. Siellä saat kaikkea, mitä mielesi haluaa vaikkapa
rautanauloja ja myllynkiviä, ja veneesi kiitää kirkkaita vesiä pitkin
mereen asti."
-- "Mitähän tuokin merestä tietää?" lausui siihen muuan merimies,
vaaputellen ruumistaan. "Hyvä herra, jos sinulla on rohkeutta
koetella aavaa merta, niin valitse _Ahvenanmaa_. Siellä näet
tuhansittain punertavia kallioita, viheriäisiä saaria, valkeita
purjeita ja sinisiä aaltoja. Ei mikään vedä vertoja meidän uljaalle
saaristollemme, joka kesät, talvet uhmailee Itämeren myrskyjä."
Tämän kuuli eräs puutarhuri, joka nojaten rautaharavaansa
sanoi sotapäällikölle: "Älä anna merimiehen houkutella itseäsi
epävakaiselle merelle ja hedelmättömille kallioille! Etsi ennemmin
hyviä satamia, rikkaita saaristoja ja niiden takana hedelmällistä
mannermaata, jossa omenat ja kirsikat kypsyvät, jossa jokainen kenttä
on kuin hedelmätarha, jokainen kaupunki kuin satukirja, jokainen
herrastalo muistomerkki ja jokainen kirkko urhojen hauta! Kehoitan
sinua, hyvä herra, valitsemaan _Suomen_."