Tämän maan lujana perustana on graniitti ja muut kovat kivilajit.
Harvoin on tarvis kaivaa syvään, ennenkuin vuori tulee eteen, ja tämä
luja perusta on maallemme antanut sen muodon.
Vuoriperusta on epätasainen; senvuoksi maakin on epätasainen.
Lukematon joukko ylängöitä kohoaa _kallioina, vuorina ja tuntureina_
ylemmäksi ympäröivää alavaa maata. Ja niiden välissä on lukuisia
kuoppia ja syvänteitä, joita, kun ovat avonaisia ainakin yhdeltä
puolelta, niin että vesi pääsee pois, nimitetään _laaksoiksi_, mutta
jotka veden täyttäminä muodostavat _sisäjärvemme_.
Irtaimissakin maakerroksissa on paljon epätasaisuuksia. Sora
ja hiekka ovat usein kasautuneet pyöreiksi _kukkuloiksi_ tai
pitkulaisiksi _harjanteiksi_, jotka monin paikoin ovat niin kapeita,
että maantie töintuskin saa tilaa niiden harjalla.
Kaikki nämä epätasaisuudet ovat kuitenkin sangen vähäisiä maan
suuruuteen verrattuina. Jos lentokoneesta katselisimme maatamme, niin
tuskin huomaisimme ylängöitä; maa näyttäisi äärettömältä tasangolta,
missä vedenkalvot välkkyvät.
Ainoastaan Lapissa on melkoisen korkeita vuoria. Korkein ja vuorisin
kaikista Suomen seuduista on se osa Enontekiäisten Lappia, joka
käsivarren näköisenä tunkeutuu Skandinaavian niemimaahan Ruotsin
ja Norjan Lapin väliin. Täällä sijaitsee Norjan rajalla mahtava
tunturi Halditshokko, jonka lumipeitteinen huippu kohoaa noin 1,250
metriä meren pintaa ylemmäksi. [Europan korkein vuori _Mont Blanc_,
on 4,800 metriä korkea.] Halditshokon ympärillä on useita muita
tunturivuoria, joista jotkut ovat melkein yhtä korkeita. Kaikki nämä
tunturit kuuluvat suureen _Kölen_ nimiseen vuoriharjanteeseen, joka
on ikäänkuin Skandinaavian niemimaan selkäranka.
Muissakin osissa Lappia on monin paikoin jyrkästi kohoavia paljaita
tuntureita, joista eräät ovat 500, jopa 800 metrin korkuisia.
Korkeimmat ovat _Saariselän_ tunturit Kuolan niemimaan rajalla ja
_Ounastunturi_ Kittilän Lapissa. Lapin tunturien välinen maa on
sangen tasaista, vaikka se on korkealla merenpinnasta.
Erittäin ylävää ja vuorista on Suomen koillinen osa, varsinkin
Kuusamon pitäjä ja Kuolajärven eteläinen osa. Täällä laaksot
ovat pari sataa metriä merenpintaa ylempänä, ja niistä ylemmäs
kohoavat vuoret jyrkkinä, muutamat 300 tai 400 metrin korkuisiksi.
Lounaispuolella maa laskeutuu Pohjanlahtea kohti, jonka rannikoilla
Pohjanmaan tasangot leviävät. Täällä on ainoastaan matalia,
yksinäisiä vuoria ja kukkuloita.
Keski-Suomi on suurimmalta osalta noin 100 metriä merta ylempänä.
Sen lukemattomista kukkuloista, harjanteista ja vuorista ovat vain
harvat 300 metrin korkuisia. Muutamin paikoin ovat kukkulat ja vuoret
ikäänkuin hajallaan; toisin paikoin, varsinkin Savossa ja Karjalassa,
ovat ylängöt samaan suuntaan kulkevia vuoriselänteitä. Kun tällaista
seutua katselee korkealta näköpaikalta, näyttää se pellolta, jota
jättiläisen aura on kyntänyt. Tässä osassa maata on runsaimmin
järviä, sillä ylänköjen väliset lukemattomat syvänteet ovat veden
täyttämiä.
Järvilaaksoja rajoittavat etelässä suuret hiekkaharjanteet. Nämä
kulkevat kahtena valtavana kaarena Hankoniemestä ja suurien järvien,
Päijänteen ja Saimaan, eteläpuolitse Joensuun kaupunkia kohti.
Eteläpuolista näistä harjanteista sanotaan _Salpausseläksi_, siksi
että se ikäänkuin sulku salpaa järvien vedet. Salpausselän läntisintä
osaa, Lahdesta Hankoniemeen, sanotaan myöskin _Lohjanseläksi_,
siksi että se kulkee Lohjan pitäjän halki. Salpausselän katkaisee
kaksi isoa jokea, Kymijoki ja Vuoksi, joiden kautta järvimaan vedet
purkautuvat. Edellinen laskee Suomenlahteen, jälkimmäinen Laatokkaan.
Salpausselän ja Suomenlahden välisillä rannikkoseuduilla näkee
vuoroin tasangoita ja vuoria, joita paikkapaikoin on tiheässä.
Turun läänin sisäosissa on yhtä lakeita seutuja kuin Pohjanmaa. --
Tasaisilla rannikkoseuduilla ovat järvet harvinaisia, sillä siellä ei
ole syvänteitä, joihin vesi keräytyisi.
Suomen järvet ovat sangen matalia. Päijänteen ja Saimaan syvimmät
kohdat ovat vain hiukan alempana Suomenlahden pintaa. Jos järvien
laskua voitaisiin tarpeeksi syventää, niin niiden vesi melkein
kokonaan vuotaisi mereen. Mutta luonto on rakentanut järviemme
ympärille graniittisulut. Kun joet raivaavat itselleen uran
tällaisten sulkujen poikki, niin syntyy _koskia_.
Kuinka ihmeellisesti järviemme vedet jakautuvat suurempiin alueihin,
sen opit paremmin maantieteestä ja tarkasti katselemalla Suomen
karttaa. Mutta parhaiten opit maatasi tuntemaan, jos matkailet sitä
katselemassa.
Ei ole monessa maassa sellaista luontoa kuin Suomessa. Se ei ole
tasankomaata kuten Venäjä eikä myöskään vuorimaata kuten Norja ja
Sveitsi, missä lumipeitteisten tunturien huiput kätkeytyvät pilviin.
Meidän maamme on hyvin epätasaista, mutta epätasaisuudet ovat hyvin
pieniä, ja senvuoksi voisi Suomea nimittää pikkukallioiseksi maaksi.
Senkaltaista luontoa tapaamme ainoastaan Keski-Ruotsissa ja muutamin
paikoin Pohjois-Amerikassa.