Se Suomi, joka on merestä kohonnut, on nyt leveä niemimaa, joka
idässä on yhteydessä Venäjän kanssa, pohjoisessa ja luoteessa
Skandinavian niemimaan (Ruotsin ja Norjan) kanssa. Suomenmaan
pinta-ala lasketaan 371,000 neliökilometriksi. Suomen mantereen
suurin pituus pohjoisesta etelään on noin 1,100 kilometriä. Sen
suurin leveys on noin 600 kilometriä, mutta Ahvenanmaan saaret
ulottuvat vielä 80 kilometriä lännemmä.
Syytä kyllä on nimittää Suomea meren tyttäreksi, sillä se on merestä
kohonnut ja vesi ympäröi sitä. Sen piirissä on myöskin niin monta
sisäjärveä, että sitä syystä sanotaan "tuhansien järvien maaksi".
Vesi kaikista näistä järvistä ja lukemattomista soista pyrkii mereen.
Suurin osa juoksee Itämereen tai sen lahtiin, ainoastaan vähäinen osa
Pohjois-Suomen vesiä virtaa Pohjois-Jäämereen.
Itämeri on pitkulainen merenlahti, joka kolmen kaitaisen salmen
(_Juutinrauman, Ison Beltin ja Vähän Beltin_) kautta on yhteydessä
_Atlantin valtameren_ kanssa. Eteläosa Itämerta on laaja ulappa,
jossa on vain muutamia saaria. Se ulottuu etelästä ja lounaasta käsin
Saksan ja Tanskan rannikolta pohjoiseen päin aina Ahvenanmaahan asti.
Aivan Gotlannin edustalla ovat syvimmät syvänteet; pohjoispuolella
tätä saarta on syvyys mitattu 427 metriksi. Sellainen syvyys on
kuitenkin vähäinen valtameren syvyyteen verrattuna, jossa mittaluoti
on käynyt pohjaan vasta 9 kilometrin syvyydessä.
Itämeri uurtaa Liivinmaahan leveän poukaman (_Riianlahden_) ja
tunkeutuu kapeana merenlahtena Ruotsin sisään aina Mälarin järveen
saakka, jonka suussa on Tukholma.
Varsinaisen Itämeren pohjoisosasta lähtee kaksi pitkää merenlahtea.
Itäänpäin pistää Suomenlahti, jonka syvyys vain ani harvassa
paikassa on 100 metriä. Se on alkupäästään kapea, laajenee sitten
hiukan ja kapenee taas loppupäässä _Kronstadtin_ kohdalla matalaksi
merenlahdelmaksi. Tähän laskee Laatokasta leveä _Nevajoki_, jonka
suussa on Venäjän entinen pääkaupunki _Pietari_. Suomenlahden
etelärannikko on hiekkaista ja laakeata ja kohoaa vasta jonkin
matkan päässä rannikosta jyrkäksi vuoriseinämäksi. Pohjoisrannikko
on lahtien uurtelema, ja monilukuisia niemiä pistää mereen; pisin on
_Hankoniemi_. Tämän rannikon edustalla on monien saarien ja luotojen
muodostama kaunis, mutta vaarallinen saaristo.
Pohjoiseen pistää _Pohjanlahti_, jonka Itämerestä erottaa
_Ahvenanmaan_ sekä _Turun saariston_ lukemattomat saaret.
Pohjanlahden eteläosa on aukea ja sangen leveä. Sen rannikoilla
ei ole saaristoa melkein ollenkaan. Keskikohdalta kapenee tämä
merenlahti ja muodostaa salmen, jota nimitetään _Merenkurkuksi_ ja
joka on täynnä saaria, luotoja ja vaarallisia kareja. Sitten se
taas levenee, kääntyy koillista kohti ja on kartalla kuin eteenpäin
kumartunut pää, jota pitkä kaula kannattaa. Se muodostaa vähäisen
poukaman Oulun edustalla ja useita poukamia Ruotsin puolella. Vaasan
ja Kokkolan välillä on tiheä saariryhmä, mutta muuten laakea Suomen
rannikko on meren puolelta osaksi suojaton. Koko Pohjanlahti on
matalaa, ainoastaan muutamin paikoin 200 metriä syvempää. Suurin
syvyys on vähän päälle 300 metrin. Suomen rannikolla on meri
matalampaa kuin Ruotsin rannikolla, jonkavuoksi maan kohoamisen
vaikutukset täällä ovat näkyvämpiä.
Muodoltaan Itämeri on kartalla polviaan notkistavan ja hiukan
eteenpäin kumartuneen merenneidon kaltainen. Kasvot ja rinta ovat
kääntyneet Suomeen, selkä Ruotsiin päin. Sen ojennettuna käsivartena
on Suomenlahti, polvet nojautuvat Saksan pohjoiseen rannikkoon, ja se
päättyy koukeroon kalanpyrstöön, joka loiskien kiertää Tanskanmaata.
Itämeren laakso on aikoja sitten syntynyt siten, että maa on
muinaisien maanjäristyksien vaikutuksesta laskeutunut.
Koko tämä meri on hyvin myrskyinen, varsinkin syksyisin.
Lounaistuulilla vesi nousee pohjoisilla rannikoilla ja laskee
eteläisillä, ja talvisin ajautuvat Itämeren jäät rannikoillemme.
Pohjatuulilla vesi laskee Pohjanlahdessa ja itätuulilla
Suomenlahdessa, ja jäät ajautuvat pois rannikoilta, jos ulompana on
avovettä.
Koska niin monta jokea purkautuu Pohjanlahden pohjoiseen osaan
ja vedenjuoksu estyy Merenkurkussa, on vesi näillä pohjoisilla
rannikoilla hiukan korkeammalla kuin varsinaisessa Itämeressä. Oulun
ja Viipurin edustalla vesi on melkein suolatonta, mutta Hankoniemen
ja Ahvenanmaan kohdalla siinä on sangen vahva suolan maku. Siinä
on näillä paikoin kahta vertaa enemmän suolaa kuin sisimmissä
lahdelmissa. Mutta Pohjanmeressä vesi on kuusi vertaa suolaisempaa
kuin Oulun edustalla.
Itämeri joutuu pikemmin kuohuksiin kuin Pohjanmeri, mutta sen
aalloilla on vähemmän voimaa. Senvuoksi täällä rohjetaan lähteä
merelle keveillä veneillä ja varppeilla, jotavastoin Pohjanmeren
kalastajan on pakko rakentaa aluksensa jykevistä tarveaineista.