Meren kuohuista laskimme riemuiten
suvilämpimän Intian maille;
vilu talvi ei luntaan seuduille sen
ole viskonut viljakkaille,
missä palmut ne varjoo
kesäisen maan,
ja poppelit tarjoo
palsamiaan.
Mut täällä en saa,
mitä miel' odottaa:
on kaukana mun ikävöimäni maa.
Minä kyllästyn kesän helteeseen
sekä ruokaan herkkuisahanki.
Paremp' on kodin kannikka kaunainen,
vaikk' oiskin pöytänä hanki.
Sen vaaroilla hiihtää
on hilpeä työ,
kesä viileä viihtää,
on valkea yö.
Pois sinne, pois
jos päästä vois!
Kotijärvien luo minun mieleni ois.
Kotimaan jos koivukin mull' olis vaan,
jossa rastahat raksuttaisi,
lumen kiertää palloksi kourassaan
ja tiukuja kuulla jos saisi!
Koko Intian aivan
nyt vaihtaisin
kotiseutuni taivaan
ma tähtihin.
Pois sinne vaan,
kodin maailmaan!
Sydämessäni soi nimi Suomenmaan.