Oma maa mansikka,
muu maa mustikka.
Suom. sananl.
Tiedän, että meidän maamme on vain vähäinen osa maapallon pinnasta.
Mutta ennen luulin meidän asuvan keskellä maailmaa. Nyt tiedän,
että Suomenmaa on pohjoisessa osassa sitä maanosaa, jota nimitetään
_Euroopaksi_, ja sen meren äärellä, jota sanotaan _Itämereksi_.
Tiedän myöskin, että lähimpinä naapurimainamme ovat idässä _Venäjä_,
lännessä _Ruotsi ja Norja_, etelässä _Viro eli Eesti_ sekä
edempänä etelässä _Saksa ja Tanska_. Pohjoispuolella maatamme on
ainoastaan autio _Jäämeri_. Meiltä on pitkä matka muihin maanosiin
ja lämpöisempiin maihin. Maitse pääsemme ainoastaan Venäjän kautta
Etelä-Eurooppaan. Meritse pääsemme sinne sekä Itämeren poikki,
joka on _Atlantin valtameren_ suuri lahti, että nykyisin myös
Pohjois-Jäämeren kautta. Talvella jäät usein sulkevat edellisen
meritien, mutta voimakkaat höyrylaivat murtavat tiensä jäiden
lävitse, ja uljaat merimiehemme vaihettavat meidän tavaroitamme
vieraiden maiden tavaroihin.
Sillä Jumala on luonut maat niin kummallisen moninaisiksi, ettei
toinen maa ole toisen kaltainen. Muutamat maat ovat hyvin lämpimiä,
toiset hyvin kylmiä, toisissa taas on kohtalainen lämmin. Ulkomuoto,
vuoret, maan laatu, kasvit ja eläimet ovat eri maissa sangen
erilaisia. Tuhat kuusisataa miljoonaa ihmistä asuu maan pinnalla.
Eikä näissä ole kahta aivan toisensa näköistä. Mitä toinen maa on
vailla, sitä toinen maa tuottaa. Mitä toinen ihminen ei saa aikaan,
sen saa toinen, ja monet yhdessä saavat aikaan enemmän kuin kukin
erikseen. Näin ovat kaikki toisilleen hyödyksi ja täyttävät toistensa
puutteen. Se on Jumalan säätämä viisas järjestys, että maat ja kansat
tarvitsevat toisiaan. Sillä jos jokaisella olisi itsellään kylliksi,
niin ei kukaan etsisi toisia, vaan eläisi ja tekisi työtä ainoastaan
itseänsä varten. Mutta nyt ihmisten on pakko oppia tuntemaan ja
auttamaan toisiansa, jotta kaikki toisiansa veljinä rakastaisivat.
Näin on meidänkin maamme meriliikkeen, kaupan ja tietojen vaihetuksen
kautta yhteydessä muiden maiden kanssa. Me tuotamme suolamme
Englannista, Portugalista ja Italiasta. Saksasta ja Amerikasta
tuotamme raakasokeria sekä viljaa ja jauhoja, kun maassamme on
saatu huono sato. Ruotsista tuotamme rautaa, Norjasta silliä,
Englannista koneita. Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Italiasta
tuotamme kankaita ja hedelmiä. Amerikasta tuotamme kahvia, puuvillaa
ja väriaineita. Kiinasta tuotamme teetä, Itä-Intiasta kanelia,
inkivääriä, pippuria ja muita mausteita. Sen sijaan lähetämme
ulkomaille lankkuja, lautoja, halkoja, paperia, tervaa, voita, kalaa
ja muita tavaroita.
Ulkomailta saamme myöskin kirjoja, taideteoksia ja hyödyllisiä
keksintöjä. Sellaisia tuotteita meillä vielä on sangen vähän täältä
sinne lähetettäväksi; mutta vuosi vuodelta niitä karttuu.
Muun maailman rinnalla meidän maamme on köyhä ja kaukainen. Meillä
ei suinkaan ole mitään syytä ylpeillä. Meidän tulee olla nöyriä,
ahkeroita, säästäväisiä ja oppivaisia, jottei tulisi pakko turvautua
muiden armoihin. Mutta se ei meitä estä rakastamasta maatamme enemmän
kuin mitään muuta maailmassa. Se on kuitenkin meidän oma maamme ja
oma kotimme. Ei mikään maa ole niin mielemme mukaiseksi luotu kuin
tämä. johon olemme lapsuudesta saakka tottuneet. Jos ken meistä
matkustaa vieraaseen maahan ja siellä saavuttaa onnea, rikkautta
ja kaikkea hyvää, ei hän kuitenkaan siellä kauan viihdy. Jonkin
ajan kuluttua hän taas alkaa ikävöidä tähän köyhään maahan, ja hän
käsittää, että täällä on sentään paljon hyvää, jota ei ole muissa
maissa. Älköön siis kukaan kevytmielisesti tai tyytymättömyydestä
muuttako vieraaseen maahan. Saavuttakoon siellä mitä hyvänsä, yhden
hän kuitenkin on kadottanut, jota hän ei koskaan saa korvatuksi: oman
isänmaansa.
Niinkuin pesästänsä paennut lintu on se mies, joka asuinpaikaltansa
pakenee. Salom. Sananl. 27: S.