Nyt sen ymmärrän.
Tämä maa on minun isänmaani. Jos nimitän sitä suomenkielellä
_Suomenmaaksi_ tai ruotsalaisella nimellä _Finland_, on se kuitenkin
aina sama maa. Kaikki sen pojat ja tyttäret ovat _yhtä kansaa_,
puhukoot mitä kieltä hyvänsä. Jumala on heitä pitänyt yhdessä monta
sataa vuotta samassa kotimaassa, samojen lakien ja saman esivallan
alaisina. Mitä hyvää tai pahaa toinen on kokenut, se on toistakin
kohdannut. He ovat kasvaneet, eläneet ja kuolleet toinen toisensa
vieressä saman pohjolan tuntureilla, saman taivaan alla, samaa
ankarata työtä tehdessään henkensä elatukseksi. Heillä on sama
kristinusko, sama opetus, samat oikeudet, samat velvollisuudet, sama
hyöty, sama vahinko, sama vapaus, sama rakkaus ja sama toivo. He ovat
maanmiehiä, veljiä ja sisaria kaikiksi ajoiksi. Heillä ei ole kahta,
vaan yksi isänmaa. He eivät myöskään ole kahta kansaa, vaan yhtä
kansaa. Jumala suokoon meille kaikille sovinnollisen sydämen! Mitä
Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihminen saa erottaa.
Muutamissa vieraissa maissa on paljon eripuraisuutta. Erisukuisia
ja erikielisiä kansakuntia asuu toinen toisensa vieressä, mutta
he eivät voi sopia. He riitelevät kielistään ja eduistaan, toinen
tahtoo toista sortaa. Väliin vuodatetaan verta; aina syntyy paljon
onnettomuutta. Jos kaikki pysyisivät sovinnossa, niin he olisivat
väkevät, mutta eripuraisuus saattaa heidät heikoiksi. Sitten tulee
vieras kansa ja saattaa heidät valtansa alaisiksi. He, jotka olisivat
voineet olla vapaita ja onnellisia, menettävät silloin kaikki, kun
eivät voineet sopia siitä, mitä heillä oli.
Toisissa vieraissa maissa kansat ovat paremmin oman onnensa
oivaltaneet. He ovat alkuaan olleet sukuperältään, tavoiltaan ja
kieleltään erilaisia ja ovat keskenään riidelleet. Mutta aikojen
kuluessa he ovat oppineet kunnioittamaan ja rakastamaan toisiansa,
jakamaan hyvyyttänsä ja suomaan yhdenlaisia etuja toinen toiselleen.
Näin he ovat yhdessä kasvaneet väkeviksi ja muodostuneet _yhdeksi
kansaksi_, jonka etua ei yksikään muukalainen ole uskaltanut loukata.
Kaikki suuret ja mahtavat kansat ovat tällä tavalla alkunsa saaneet
useista kansakunnista, jotka ovat ensin olleet toisilleen vieraita.
Yhteinen isänmaa ja pitkälliset yhteiset elämänvaiheet ovat heidät
yhdeksi yhdistäneet. Ei ole yhtään kansaa sukuperältään niin
sekoittumatonta, ettei sen esi-isissä olisi vierasta verta; eikä
kieltäkään niin puhdasta, ettei se olisi sanoja muilta lainannut.
Jumalan viisas tahto on, että kansojen alituisesti pitää jotakin
toisiltaan oppia. Ja kaikki kansat ovat työntekijöitä ihmissuvun
suuressa yhteiskunnassa, joka jakaantuu moneen haaraan. Se on
mahtavan, vanhan koivun kaltainen: lehtenä olet sinä ja pieni kotisi;
oksana on kansasi; runkona on ihmiskunta.