Minä sanoin: Mitenkä voimme tehdä työtä koko maamme hyväksi? Emmehän
saata kaikkialle matkustaa ja joka paikassa työtä tehdä. Ja miksikä
muille palkatonta työtä tekisimme?
Äitini sanoi: Oli kerran kuningas; hänellä oli kaksi palvelijaa,
Autio ja Päiviö. Kuningas sanoi heille: "Te olette ravakoita
työmiehiä, minä annan teille kummallekin kaistaleen maata". Ja hän
antoi Autiolle kauniin, hedelmällisen maan, jossa oli viljavat
vainiot, sinertävät järvet, komeat metsät. Mutta Päiviölle hän antoi
hedelmättömän erämaan, joka oli täynnä soita.
Molemmat miehet alkoivat tehdä työtä. Autio ajatteli: tämä on hyvää
maata; tästä tahdon rikastua, muut tulkoot sitten toimeen, miten
voivat. Sitten hän kaatoi ja poltti metsät, kylvi tuhkaan siementä
ja leikkasi siitä viljan toisensa perästä, kunnes oli maasta imenyt
kaiken mehun. Samaten hän riisti järvet tyhjiksi ja otti niistä
kaikki kalat. Ja hänestä tuli vähäksi aikaa rikas mies, mutta kun
maassa ja vedessä ei enää ollut mitään otettavaa, tuli hän köyhäksi,
hänen lapsensa tulivat kerjäläisiksi, ja maa jäi autioksi.
Päiviö ajatteli: tämä maa on karua ja hedelmätöntä; tahdon tehdä sen
hedelmälliseksi. Hän ojitti suot, kynti maat, perkasi metsät ja hoiti
kalavetensä. Se oli pitkällistä, vaivalloista, monien kärsimysten
ja puutteiden alaista työtä, mutta viimein tuli kuitenkin palkinto.
Päiviö kokosi riistaa latonsa täyteen, hänen lapsensa saivat
perinnökseen hedelmällisen tilan, ja maa kukoisti.
Monien vuosien kuluttua kuningas sattui kulkemaan näissä valtakunnan
osissa. Tultuaan Aution asunnon lähelle hän kysyi: "Eikö tämä maa
ennen ollut kaunista ja viljavaa? Kuka sen on tehnyt näin rumaksi ja
autioksi?" Palvelijat sanoivat hänelle: "Sen on Autio tehnyt." Ja
taas kysyi kuningas, tultuaan lähelle Päiviön asuntoa: "Eikö tämä maa
ennen ollut jylhää ja hedelmätöntä? Kuka sen on tehnyt näin kauniiksi
ja viljavaksi?" Palvelijat sanoivat: "Sen on Päiviö tehnyt." Silloin
kuningas sanoi Autiolle: "Sinä ahne ja kehno palvelija, enkö sinulle
runsasta lahjaa antanut siksi, että työlläsi minua ylistäisit ja
tekisit monta tulevaista sukupolvea onnelliseksi? Katso, tuo on sinun
työtäsi!" Ja hän ajoi sen ahneen palvelijan häpeänalaisena pois
valtakunnastaan. Mutta Päiviölle hän sanoi: "Sinä hyvä ja uskollinen
palvelija, minä annoin sinulle halvan lahjan, mutta sinä olet minua
ylistänyt rakkaudellasi ja työlläsi, tulevaisten sukupolvien iloksi.
Tule, minä annan sinulle vielä paljon rikkaamman maan; sinä saat olla
minun uskollisimpana ystävänäni ja kansalleni esikuvana." [Hyvä on,
sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen,
minä panen sinut paljon haltijaksi. Matt. 25: 21.]
"No niin", sanoi äitini, "miltä sinusta näyttävät nämä kaksi miestä?
Kumpi heistä on paremmin hoitanut lahjaa?"