Laps Suomen, valoon nostaos
ilolla nuori katsantos
kunnailtas kasteisilta.
Vapaasti loitos silmäs luo;
sun, katsos, kaunis maa on tuo!
Et muiden armost' elä vaan,
et ole vieras päällä maan,
on jalallasi pohja;
perinnön sait, mi vaatii työs
ja valppaan varjelusi myös.
Niin, silmän siintämättömiin,
etäisten ilmain hämäriin,
taa teitten nimetönten,
tienooseen tietymättömään,
sait Luojaltas maan kaiken tään
Sun, sun tuo meri vapaa on,
tuo vallaton ja rajaton,
ja kaikki sinijärvet,
ja kaikki virrat kuohuvat
ja kaikki purot armahat;
ja vaarat päivänpaisteiset
ja kedon tähkät, kukkaset,
ja kaikki tummat metsät
ja salot, saaret, niityt, haat
ja talven hanget, kesämaat;
tiet, kylät, torit, kaupungit,
loistöllit, hovit kaunihit
ja kaikki, jotka niissä
turvaavat Luojan apuhun,
ne kansas on, ne ovat sun.
Ken on niin rikas, kellä maa
niin ihana on puolustaa
ja armastaa kuin sulla?
Sen rakas Luoja sulle soi
ja rakastettavakses loi.
Laps' Suomen, kasva siinä vaan
kuin nuori koivu puistossaan
ja sille henkes uhraa,
pyhitä työs ja sydämes
sun maalles, maalle isies!