Älä siirrä ikivanhaa rajaa,
jonka isäsi ovat tehneet!
Salom. sananl. 22: 28.
Eräänä aamuna seisoin korkealla tikapuilla, jotka oli pystytetty
tupamme katonräystään nojalle. Siitä saatoin katsella kauas
ympärilleni. Etäällä meidän talostamme näin toisia taloja. Etäällä
meidän syöttömaastamme näin niittyjä, peltoja, teitä, vuoria, metsiä
ja järviä. Tiesin kyllä maailman suureksi, mutta näin suureksi en
sitä luullut. Ja taas juolahti mieleeni tuo kummallinen ajatus, että
tämä kaikki on muka _meidän_ maamme, _meidän_ suuri kotimme.
Kapusin tikapuilta maahan. Äitini oli vastikään lampaansa kerinnyt
ja istui nyt portaiden edustalla, erotellen valkeita villoja kopassa
mustista. Kysyin häneltä: "Onko kaikki tämä maa, niin kauas kuin
silmä näkee, meidän isänmaamme?"
Äiti sanoi: Istu tähän viereeni, niin sanon sen sinulle. Kaikki tämä
maa, jonka tässä näet, ja vielä paljon sen lisäksi, on Suomenmaata.
Ennen isääsi asuivat hänen isänsä ja esi-isänsä ei yksin tässä
talossa, vaan monissa muissa taloissa ja monissa eri osissa maatamme.
Tämä maa oli heidän, ja senvuoksi tämä maa on meidän isäimme maa,
jonka me, heidän lapsensa, olemme perinnöksi saaneet. Täällä he
ovat eläneet, työtä tehneet, iloinneet ja kärsineet kauan ennen
meitä. Täällä he ovat kuolleetkin ja makaavat maassa haudattuina.
Elleivät nämä meidän isämme olisi niin kärsivällisesti työtä tehneet,
niin olisi meidän maamme nyt leivätön erämaa. Elleivät he olisi
vaeltaneet Jumalan pelossa ja lapsiansa kasvattaneet totiseen Jumalan
tuntemiseen, niin me olisimme nyt sokeita pakanoita. Elleivät he
olisi lapsilleen opettaneet hyödyllisiä tietoja, olisimme me nyt
tietämättömiä metsäläisiä. Elleivät he olisi maata vihollisten
väkivallalta suojelleet, niin ei meillä olisi nyt lakia, ei oikeutta
eikä vapautta. Sillä tämä maa on paljon kovaa kärsinyt kylmän
ilmanalansa tähden ja paljon väkivaltaa vierailta kansoilta. Mutta
tämä maa oli isillemme hyvin rakas, jopa niinkin rakas, että he sen
hyväksi uhrasivat vaivannäkönsä, ajallisen onnensa, sydänverensä ja
henkensä.
Siksi tulee meidän aina olla isillemme kiitolliset ja pitää heidän
muistoansa kunniassa. Meidän tulee kunnioittaa heitä niin kuin isää
ja äitiä, jotta menestyisimme ja kauan eläisimme siinä maassa, jonka
Jumala on meille antanut. Meidän pitää aina kokea olla isillemme
kelvolliset, niin etteivät heidän kuolemattomat henkensä surren ja
häveten katsoisi alas kelvottomiin lapsiin. Sitä maata, jota he ovat
viljelleet ja kaunistaneet, pitää meidänkin kaunistaa ja viljellä.
Sitä maata, jota he ovat niin hellästi rakastaneet ja kuolemaan
saakka puolustaneet, pitää meidänkin rakastaa ja puolustaa heidän
tavallansa.
Eikä heidän tähtensä ainoastaan, vaan meidän itsemmekin tähden.
Sillä tämän maan on Jumala meille sitä varten määrännyt, että se
meille antaisi kaikkea, mikä meille maan päällä on välttämätöntä ja
tarpeellista. Se antaa meille vaatetta ja leipää, työtä ja palkkaa,
ystäviä ja turvaa. Se kasvattaa meitä Jumalan pelkoon ja kaikkiin
inhimillisiin avuihin. Se opettaa meitä kirkkonsa ja koulujensa
kautta. Se suojelee meitä hallituksellaan ja laeillaan, ettei kukaan
saa tehdä meille vääryyttä. Se on meille apuna kaikissa hyvissä
ja hyödyllisissä toimissa. Se antaa meille eläessämme asunnon ja
kuoltuamme haudan. Senhänvuoksi tämä maa on meidän suuri kotimme.
Tämän maan hyväksi tulee meidän uskollisesti työtä tehdä ja, jos
Jumala niin tahtoo, kunnialla kuolla.
Muista aina Jumalan antaneen meille tämän maan omaisuudeksemme,
jotta se täyttäisi tarkoituksensa, maailmassa ja hänen tahtonsa
toteutuisi niin maan päällä kuin taivaassa! Sillä Jumalan oli tämäkin
maa ja kaikki, mitä siinä on. Meidän tulee tili tehdä siitä, millä
tavalla olemme Jumalan lahjaa käyttäneet. Hän on kerran sanova
jokaiselle meistä: "Minä olen sinut pannut taloni hoitajaksi ja
tämän maani haltijaksi. Kuinka olet hoitanut taloani? Kuinka olet
maatani hallinnut?" -- Mitä vastaamme Herralle? Hän, joka julistaa
kaikille vanhurskaan tuomionsa, on meissä näkevä ainoastaan syntiä ja
puutetta. Mutta vielä ollessamme hänen taloudenhoitajinansa meidän
tulee rukoilla häntä, että hän antaisi meille oikein lujan, oikein
uskollisen ja alati alttiin rakkauden isänmaatamme kohtaan, niin että
tämä maa kukoistaisi hänen kaikkivaltiaassa suojassaan ja julistaisi
hänen kiitostansa sukupolvesta sukupolveen.