Sitä kuusta kuuleminen,
jonka juurella asunto.
Suom. sananl.
Tämä kirja kertoo Suomesta. Tämä kirja kertoo isänmaasta. Mikä on
Suomi? Maa monien maiden joukossa. Mikä on isänmaa? Se on meidän
suuri kotimme.
Minulla on pieni koti, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta
paikkaa maan päällä. Isäni taloa en saata milloinkaan unhottaa.
Siellä olen kotonani, siellä parhaiten viihdyn. Enköpä tuntisi tietä
ja veräjätä! Enköpä taloa ja tupaa muistaisi! Kaikki on siellä
minulle perin tuttua. Näitä portaita olen niin monasti astunut. Tämän
oven olen niin monasti avannut. Ikkunasta olen pihalle katsellut.
Takkavalkean ääressä olen lämmitellyt. Pöydässä olen syönyt.
Vuoteessa olen maannut. Jokaisen istuimen tunnen, jokaisen kiven ja
polun. Siellä en eksyisi, en yön pimeydessäkään.
Usein olin mukana, kun hevosia kaivolla juotettiin. Usein saatoin
lehmiämme laitumelle. Usein Mustille nauroin, kun se oravata
haukkui. Muistan vielä pihlajan, marjoista punertavana, ja koivun,
jossa leppäkerttu lauleli. Kesällä olen aholla mansikoita poiminut.
Talvella olen siellä mäkeä laskenut. Silloinpa oli iloa, kun järvestä
jää suli ja pääsimme veneellä soutelemaan. Syksyllä taas kuin
lintuset liitelimme eteenpäin kirkkaalla jäällä.
Vähätpä siitä, onko kotini ollut rikas vai köyhä. Olen siellä elänyt
onnellisena. Siellä on ollut lämmin ja hyvä olla, vaatetta ja ruokaa,
hoitoa ja rakkautta olen siellä saanut. Siellä olen lapsesta asti
kasvanut. Siellä on isäni työtä tehnyt, siellä on äitini kauniita
laulujaan laulanut. Iltaisin maata pannessamme kuulin äitini
rukoilevan. "Hyvä Jumala", sanoi hän, "tee lapsestani hyvä ihminen!
Sinä, meidän taivaallinen isämme, anna meidän aina olla uskollisina
lapsinasi!" Ja sitten hän opetti minulle tuon kauniin rukouksen:
"Jumal', lasten ystävä..."
Niin, tiedän sen, että kaikki hyvyys on taivaallisen Isäni antama
lahja. Ja hänen hyviä ja siunattuja lahjojansa on tuo armas kotikin.
Siitä tahdon häntä kiittää ja ylistää kaiken elinaikani.
Näinhän siis kyllä tiedän rakastaa tuota pientä kotiani. Mutta en
oikein vielä ymmärrä, miten rakastaa sitä suurta kotia, jota sanotaan
isänmaaksi. Paljonhan siellä on toisin kuin meillä kotona. Tiet ovat
toisenlaiset, talot ovat toisenlaiset, ihmiset ovat toisenlaiset.
Saatanhan eksyä siellä, missä en ikinä ole ollut. Kukaan ei minua
siellä tunne enkä minäkään ketään tunne. Kuinka saatan vierasta maata
rakastaa! Kuinka saatan olla onnellinen, iloinen ja tuttavallinen
vierasten ihmisten luona!
Niin vain, kotini kyllä tunnen; mutta mikä on isänmaani!