"Hyvä, gentlemanit, minä olen kuullut, että --
"Yhdessä miest' on rantaan hevosta tuomaan,
Mut' eivät tuhannetkaan saa sitä juomaan!"
"Kun siis olette osottaneet voivanne saada minut käsiinne ja nostaa
minut puhelavalle, aion näyttää, ettette saa minulta mitään puhetta,
jollette pidä minulle yhtä. Kuitenkin olen minä hyvin kiitollinen
teille siitä, että panitte minut ylös tänne, koska nuot karkeat
selättömät penkit tuntuivat erittäin kovalta ja minä epäilemättä istun
paljon mukavammin tällä tuolilla".
Jonka jälkeen hän otti yhden tuolin, joka seisoi pöydän vieressä
likellä esimiestä, ja istui tyvenesti siihen. Se mielenmaltti, jota hän
tämän tempun kautta osotti, teki hyvän vaikutuksen joukkoon ja sitä
tervehdittiin hurraalla, naurulla ja huudoilla: "hyvä!" "niin oikein!"
ja muilla ihmettelemisen merkeillä. Jos niillä, jotka ensin nostivat
huudon, oli ollut aikomus pakoittaa häntä suorasta päästään pitämään
puhetta tälle joukolle, joka jo oli kiihtynyt semmoisesta
keskustelusta, jonka he tiesivät olevan aivan vastakkaisen niille
mielipiteille, jotka hänellä epäilemättä oli, sitä varten, että häntä
kohtaisi vastustus, oli hän nyt vähällä pettää heitä heidän
toiveissaan. Sen sijaan, että hän olisi pitänyt vihastuttavan
puheen tai heidän mielihyväkseen kokonaan hämmentynyt, oli hän
yksinkertaisesti kieltäynyt takertumasta siihen verkkoon, joka
levitettiin hänen eteensä, sillä, että hän kylmäkiskoisesti puollusti
oikeuttansa puhua tai olla puhumatta, sen mukaan, kuin hän itse tahtoi.
Ja kuunteliajoukko selvästi hyväksyi häntä.
Esimies, vanha, kohtelias gentlemani, jonka koko ulkomuoto todisti
hänen luonnettansa, säädyllisyyttänsä ja mielenmalttiansa, tunsi
nähtävästi, että tulokasta oli kohdeltu raa'asti ja että hän itse
tietämättänsä oli joutunut häijyn loukkauksen toimeenpaniaksi. Selvästi
näkyi, että vieras käsitti asian siksi, eikä esimies voinut sallia,
että häntä syytettäisiin tämmöisestä taitamattomuudesta. Hän nousi siis
ja, kääntyen toisella tuolilla istuvan puoleen, lausui kohteliaasti: --
"Minulla ei ole kunnia olla tuttava teidän kanssanne, Sir; mutta minä
otaksun, että te olette se gentlemani, jota on kutsuttu översti
Servosse'ksi".
Jälkimäinen kumarsi myöntäväisesti.
"Minä vakuutan teille, Sir, että minun on onni tuntea teidät, koska
olen kuullut niin paljon teidän hyväksenne, että olen toivonut
itselleni suurta huvia teidän tuttavuudestanne".
Servosse punehtui niinkuin lapsi; sillä ei löydy mitään ihmisluokkaa,
jonka hyväileminen on niin valloittava, kuin sen, johon esimies kuului,
koska se on yhdistetty heissä siihen arvokkaasen käytökseen, joka antaa
erityisen voiman helpoimmallekin lauselmalle.
"Minä olen varma, Sir", jatkoi esimies, "ettei mikään voisi tuottaa
minulle suurempaa iloa, kuin kuulla teidän ajatuksianne niistä
kansalais-velvollisuuksista, jotka meillä on tällä erittäin
koettavalla aikakaudella meidän historiassamme; ja minä olen vakuutettu
siitä, että semmoinen on myöskin tämän kokouksen harras tahto. (Niin,
niin-huutoja.) Se tapa, jolla teitä kehoitettiin siihen, ehkä näyttää
teistä vähän raa'alta ja olikin todella anteeksi antamaton, jos
ajattelee sitä tosi-asiaa, että olette vieras. Minä toivon kuitenkin,
ettei se aikaan saata sitä, ettemme saa kuulla teidän mielipiteitänne.
Luultavaa on, että, katsottuina teidän kannaltanne, nykyiset tapaukset
käsitetään toisella tavalla, kuin käsitetään, jos katsotaan niitä
meidän kannaltamme; mutta me olemme yhtyneet naapureina ja sopii
toivoa, että mielipiteittemme vaihtaminen tekee meidän hyvää. Minä
toivon sen vuoksi, että sallitte minun esitellä itsenne tälle
kuunteliakunnalle ja että lausutte muutamia ajatuksia, jollei minkään
muun vuoksi, niin sen vuoksi, että näytätte, ettette pidä mitään pahaa
mieltä ehdottomasta taitamattomuudestamme".
"Servosse! Servosse! Översti Servosse!"-huutoja.
Oli mahdoton vastata näin hyvin sovitettuun anteeksipyyntöön ja
ehdotukseen muulla tavalla, kuin myöntäväisesti. Servosse huomasi sen
ja nousten antoi kättä esimiehelle, joka muodonmukaisesti esitteli
häntä kuunteliakunnalle. Uteliaasti odottaen väkijoukko kokoontui
puhelavan ympärille ja pieni parvi mustia miehiä, jotka koko päivän
olivat pysyneet kuunteliakunnan ulkoreunalla, ikäänkuin epäillen
oikeuttansa olla läsnä, alkoi nyt toinen toisensa perästä lähestyä
puhujan paikkaa. Tulokkaan lyhyet, selvät lauseet erisivät kokonaan
niitten kukkaisasta ja vähän liiaksi valmistetusta puheesta, jotka
olivat astuneet esiin ennen häntä. Se oli Luoteen totinen
käytännöllisyys ja yltäkylläinen elinvoima verrattuna Etelän
epäkäytölliseen ja väitteliääsen uhkavarmuuteen.