Kissa vieraassa ylisessä.
Servosse puuhasi hyvin ahkerasti seuraavana talvena ja keväänä,
rakentaen niitä huoneita, joita Metta mainitsi, sekä asettaen kuntoon
ja myyden ison osan maatilastaan. Hän huomasi, että hyvämaineiset ja
ahkerat mustat miehet olivat halukkaat ostamaan maata, jota ei
kukaan muu mielellään tahtonut myydä heille. Hän osti muutamia
Konfedereerattujen rakennuksia, jotka hallitus möi, purkasi ne ja
pystytti aineksista joukon sieviä ja tukevia pieniä asuntoja niille
palstoille, jotka hän myi. Hän auttoi myöskin monta heistä ostamaan
hevosia, osti muutamissa tapauksissa itse heille, suostuen ottamaan
maksoa niistä eloissa ja rehuissa vastaisista vuodentuloista. Sillä
välillä hän pani paljon työtä Warrington'in parantamiseen, toivoen
palkkansa tuleentuvan niistä tuhansista hedelmäpuista, jotka Mr.
Noyotte oli istuttanut ja jotka olivat kasvaneet täysikantaviksi,
vaikka niitä oli laiminlyöty tämän kuoleman jälkeen. Nämät puut ja
köynnökset siivottiin ja hoidettiin kaikki suurella huolella; ja
Warrington, jonka kasvoihin huolimattomuuden ja häviön leima ennen oli
painettuna, alkoi nyt näyttää sievältä ja kukoistavalta. Tosin niissä
kaupoissa, jotka hän oli tehnyt mustien miesten kanssa, huomattiin
muutamia virheitä sen johdosta, että niillä oli taipumus edistää
"niggeri-yhtäläisyyttä"; mutta hän oli niin hyväluontoinen ja suora
asiassa, että siitä ainoastaan vähäisen puhuttiin eikä mitään tehty
siihen aikaan, vaikka hän kuuli yhdistyksistä muutamissa osissa
valtiossa, jotka olivat perustetut estämään mustaa kansaa maata
ostamasta tai hevosia omistamasta.
Seuraavaa kesää oli paljon kulunut, kun hän jonakin päivänä lähti
valtiolliseen kokoukseen, jota pidettiin vähäisessä lehdossa noin
seitsemän penikulman päässä Warrington'ista. Tämä kokous oli kuulutettu
maan yleisten asiain keskustelemiseksi. Eteviä puhujia ilmoitettiin
saapuvan sinne; ja Servosse oli hyvin utelias sekä näkemään semmoista
kokousta että myöskin kuulemaan, mitä puhujilla oli sanottavaa. Hän ei
ollut koskaan ollut mikään poliitikko eikä tahtonut eikä toivonut
semmoiseksi tulevansa. Hän ratsasti kokoukseen, jonka hän huomasi
paljon isommaksi, kuin hän oli odottanut, sillä koko tuhat henkeä oli
kokoontunut sinne. Melkein jokainen mies tuli ratsastaen tai jalkaisin;
ja hevoset seisoivat ylt'ympäri sidottuina puitten matalampiin oksiin
siinä lehdossa, jossa kokous oli. Siellä pidettiin monta semmoista
puhetta, jotka ovat omituiset eteläisille vaalikokouksille ja
sisältävät runsaasti voimallisia, karkeita ja sattuvia sanoja, uhkuvat
sukkeluudesta ja humorista ja kovasti höystetään pöyhkeillä lauseilla.
Kertomuksia, joitten sopivaisuus oli epäiltävä, kuului kosolta ja mitä
selvimpiä personallisia hyökkäyksiä harjotettiin.
Servosse istui keskellä joukkoa, nauttien suuresti tästä uudesta
kokemuksesta ja kummastellen, kuinka ihmiset saattoivat iloksensa
kiistää niin tulisesti toistensa teoista sodan aikana ja ennen sotaa.
Se näytti kaikki hyvin hupaiselta hänestä. Mutta, kun he rupesivat
lausumaan ajatuksiansa tulevaisuudesta, hän kiinnitti huomiotansa
toisesta syystä. Se lukia, joka tahtoo ajatuksissaan seurata muutamia
vuosia taaksepäin taikka kysellä muistoonpanoja, jotka eivät vielä ole
muuttuneet historiaksi, huomannee, että tämä tapahtui sen aikakauden
alussa, joka sitten on käynyt mainioksi "uudestaan rakentamisen"
aikakautena. Se suunnitelma, jota Toimeenpania[22] silloin koetti
noudattaa, oli sama, joka sittemmin on tullut tunnetuksi "presidentin
suunnitelmana", jonka lisäksi tuli "Howard'in parannus" ja joka riippui
erityisten äsken kapinoitsevien valtojen hyväksymisestä. Edellä käyvät
ehdot olivat: orjuuden hävittäminen perustuslaillisen asetuksen kautta,
juhlallinen luopuminen oikeudesta erota unionista ja Konfedereerattujen
valtiovelkojen kieltäminen. Vapautettujen neekerien vastainen tila oli
tietysti erittäin tärkeä kysymys, vaikka se jätettiin kokonaan eri
valtioiden ratkaistavaksi.
Näin syntyvien kysymysten keskustelemiseksi oli puheena oleva kokous
kuulutettu.
Erimielisten puolueitten suuri riidan aine oli, pitäisikö sallia äsken
vapautetun kansan todistaa oikeuden edessä.
"Kuinka!" sanoi eräs puhuja, "sallia niggerin todistaa! sallia hänen
vannoa pois teidän oikeutenne ja minun! Ei koskaan! Meitä on sorrettu
ja häväisty! Parhaita miehiämme on pantu pannaan; mutta niin syvälle
emme vielä ole vaipuneet, että taipuisimme tähän. Meidän oikeutemme
ovat liian pyhät, että ne laskettaisiin valapattoisten niggerien armon
alle!"
Tämä mielipide näytti saavuttavan hyvin suurta kannatusta läsnä-olevien
ääntö-valtaisten puolelta ja moni suosion-osotusten myrsky tervehti
sitä puhetta, josta se oli osa. Kun kokous näytti lähestyvän loppuansa
ja Servosse mietti mennäksensä kotiin, kuuli hän kummastukseksensa
viimeisen puhujan yksinkertaiselta puhelavalta vielä kerran
puhuttelevan kokousta ja ilmeisesti viittaavan häneen itseen.
"Herra esimies", hän lausui, "minä näen erään miehen olevan täällä,
joka äsken on muuttanut keskuuteemme yhdestä Pohjoisvallasta ja koko
päivän kuunnellut täällä, mitä olemme puhuneet, vakojanako vai
kansalaisena, sitä en tiedä. Yleisesti kerrotaan, että joku yhdistys
Pohjassa on lähettänyt hänet tänne auttamaan, kun hävittävät
laitoksemme ja kääntävät kaikki ylös-alaisin. Minä olen kuullut, että
hän suosii yhteiskunnallista yhtäläisyyttä, niggeri-todistajia,
niggeri-juryja ja niggeri-ääntäjiä. Minä en tunne tätä asiaa, vaan olen
ainoastaan kuullut sen; ja saattaa olla, että teen vääryyttä hänelle.
Minä toivon, että teen, ja, jos niin, että hänelle nyt annetaan
tilaisuutta astua esiin ja kieltää asiaa. Jos hän on tullut meidän
joukkoomme _bonafide_-kansalaisena,[23] joka harrastaa kansamme etua,
on hänen nyt hyvä aika saattaa se tunnetuksi. Jos hän on tullut
alentamaan ja polkemaan meitä, tahtoisimme tietää, mikä syy hänellä on
semmoiseen menetykseen. Kaikissa tapauksissa tahtoisimme kaikki kuulla
översti Servosse'a; ja minä esittelen, että häntä pyydettäisiin
puhuttelemaan tätä kokousta".
Jos tulipommi olisi pudonnut Hullun jalkain juureen, se ei olisi voinut
hämmästyttää häntä enemmän. Hän näki kohta tarkoituksen. Vaughn ja
muutamat muut, joilla, niin hänen oli syy luulla, ei ollut mitään
ystävällisiä tunteita hänen suhteensa, olivat ilmeisesti yllyttäneet
tähän puheesen. He kokoontuivat paraikaa puhujan ympärille; ja tuskin
oli tämä lakannut puhumasta, ennenkuin he alkoivat huutaa: "Servosse!
Servosse! Servosse!"
Esimies nousi ja sanoi jotakin keskellä hälinää. Servosse kuuli
ainoastaan muutamia sanoja: --
"Esitelty ja puollustettu -- Servosse -- puhutella -- kokousta. Jotka
tahtovat -- niin". Kolme "niin"-myrskyä puhkesi. "Jotka vastustavat --
ei". Haudan hiljaisuus; ja sitten seurasi pitkä äänettömyys, jota
ainoastaan joku satunnainen "Servosse"-huuto pahansuopain joukosta
puhelavan oikealta puolelta keskeytti.
Servosse pudisti päätänsä esimiehelle; mutta huudot kävivät kahta
lukuisemmiksi ja huomattiin, että väkijoukko jollakin tapaa sulkeutui
ahtaammaksi ilmeisesti hyvin uteliaana tietämään seurausta tästä
kutsumuksesta.
"Tuokaat hän esiin!" huusi Vaughn ympärillä seisoville. "Tuokaat hän
esiin! Me emme ole moneen aikaan kuulleet kenenkään Yankeen puhuvan".
"Servosse! Servosse! Servosse!" huusi väkijoukko. Ne, jotka seisoivat
hänen ympärillänsä, alkoivat, hänen vastaväitöksistään huolimatta,
tunkea häntä puhelavaa kohden. He olivat aivan kunnioittavaisia ja
hyvällä tuulella, mutta olivat nähtävästi päättäneet saada kuulla uuden
naapurinsa puhuvan tai muuten tehdä jonkunlaista pilaa hänen kanssaan.
"Oh, tuokaat hän tänne!" huusi Vaughn puhelavalta. "Älkäät pitäkö häntä
kokonaan itseänne varten, gentlemanit. Me emme voi kuulla sanaakaan
tänne. Antakaat meille joku tilaisuus kuulla!"
Tätä leikkipuhetta tervehdittiin huudolla; ja kymmenkunta vahvaa kättä
tarttui Servosse'en, joka yhä väitteli vastaan ja pyysi päästäksensä,
kantoi hänet istuinrivien välitse -- yksinkertaisia honkalautoja
pölkkyjen päälle asetettuina -- ja nosti hänet ylös puhelavalle kesken
kaikuvia nauruja.
"Me olemme saaneet hänet nyt", kuuli hän Vaughn'in sanovan
puoluelaisillensa. "Hänen täytyy pitää puhe ja sitten översti Johnson
voi aika tavalla löylytellä häntä". Taas huudettiin "puhe! puhe! puhe!"
Sitten esimies kutsui kokouksen järjestykseen; ja äänettömyys syntyi,
paitsi että silloin tällöin kuului joku kehoituksen sana, todellinen
tai leikillinen: -- "puhe! alottakaat! suokaat heidän kuulla, 'Yank'!"
j.n.e.
Servosse oli huomannut, etteivät kaikki suinkaan vetäneet yhtä hankaa.
Totta oli, että siellä oli joku näennäinen yksimielisyys, koska ne,
jotka eivät kannattaneet sitä katsantotapaa, joka oli esiin tuotu,
olivat äänettömät eivätkä ilmoittaneet poikkeavia ajatuksiansa. Hän
tiesi, että tämä maakunta oli yksi semmoinen, jota oli sanottu
"unionistiseksi maakunnaksi", kun sota alkoi; ja siellä löytyi vielä
melkoinen osue, jonka taipumukset olivat olleet kapinaa vastaan ja joka
vaan muisti sitä pelkkänä pahana. He olivat kärsineet kovasti sen
pitkällisyydestä ja seurauksista ja tuskitelleet niitä mahtavia juonia,
joilla kansakunta pakoitettiin taisteloon. Hän oli kokouksen kuluessa
huomannut kaikki nämät; ja nyt, kun niitten, jotka hän tunsi
vihamiehiksensä, oli onnistunut saada hänet tämmöiseen asemaan, hän
päätti kasvoista kasvoihin kohdata kaikki eikä sallia heidän saavuttaa
mitään etua, jos hän voisi sitä estää.