Kysytään neuvoa orakelilta.
Se epäilys, jonka Metta oli tuonut esiin, saatti Hullun muutamien
päivien perästä kääntymään yhden vakavan viisaan miehen puoleen,
jonka päätökseen hän aina oli suuresti luottanut, kysyäkseen
hänen ajatustaan aiotusta muutosta. Hän kirjoitti siis entiselle
yliopiston-rehtorillensa, kunnian-arvoiselle jumaluus-opin tohtorille
Enos Martin'ille:
_Rakas vanha Ystäväni_, -- Se seikka, että huolin niin vähän
teidän neuvoistanne hoitonne alla ollessani, on ehkä syy siihen,
että nyt pidän ajatustanne jokaisesta tärkeästä asiasta suuressa
arvossa. Minä pyytäisin saada kuulla teidän mielipidettänne
seuraavassa kysymyksessä ja lupaan tarkkaan punnita sitä, vaikka
en sitä noudattaisikaan.
Minä olen aikonut muuttaa kotijumalani Dixie'en. Mitä minun
personallisiin ominaisuuksiini tulee, tunnette te ne luultavasti
paremmin, kuin kukaan muu, paitsi minä itse, ettekä pitäisi lukua
minun ajatuksistani siitä, mitä ette tunne. Minä voin saada kokoon
muutamia tuhansia dollareita -- ehkä kahdeksan ja kymmenen tuhannen
välillä. Minä olen tullut takaisin sodasta vähän huonompana
terveyteni puolesta, kuin ennen, sillä minä olen saanut jonkun
vian toiseen keuhkoon tai sen lähiseutuihin -- ei kukaan näytä
tarkoin tietävän, mihin -- ja vieläpä muutamia muitakin muistelmia
kapinallisten ystäviemme hellästä huolenpidosta. Entinen työni on
tietysti viety minulta, ja minä pelkään kylmiä talviamme. Koska
tahdon tietää teidän mielipidettänne, en tuo esiin omaa. Tietysti
minun täytyy polttaa sillat takaani, jos lähden. Minä olen liian
vanha katsomaan semmoista tulevaisuutta kohden, joka sisältää
kaksi mahdollisuutta.