"Ei, ma'am, ei, se on kyllä totta, ma'am, en ole koskaan itse ollut
nunna, sillä minulla on ollut parempaa tehtävää maailmassa, ma'am.
Mutta se on yhdentekevää -- tiedän, mitä luostarissa tapahtuu, niin
ainakin arvelen. Sopusointua ja rauhaa, sanotte? Niin, ja väliin
mustasukkaisuutta ja kateutta myöskin, taikka ette ole naisia samoin
kuin me muut, ma'am... Mitä Mary O'Neilliin tulee, _hänelläkin_
on, arvelen, jotain parempaa tehtävää... Sen jälkeen kun hän on
rikkonut, niinkö? Ehkä se kultamuru on sen tehnyt, ehkäpä, olemmehan
kaikki rikkoneet, ma'am, ja tarvitsemme Jumalan laupeutta ja
anteeksiantamusta. Mutta en koskaan ole kuullut, että rukoileminen
on ainoa parannuskeino, jonka Hän meiltä vaatii, ma'am. Ja jos niin
on, en siihen luota, sillä on vaimoparkoja, jotka rukoilevat yhtä
hyvin työskennellessään sotkuammeensa ääressä kuin toiset lukiessaan
rukousnauhaansa ja laulaessaan Tantum Ergoa..."