Uljas tyttöni! Ei hän tietenkään voinut antautua niin sanotulle
miehelleen, koska hän oli luonnonlapsi ja siitä syystä puhdas
nainen, ja koska hän todenteolla ei ollut sen miehen vaimo
huolimatta heidän "sopimuksistaan" ja "sakramenteistaan". Ja
hän tarkoitti tietenkin mitä sanoi, luvatessaan koettaa häntä
rakastaa. Mutta mitä silloin olisi tapahtuva, jos hän huomaisi,
ettei voisi -- jos hän sattuisi rakastamaan jotain toista sen
jälkeen kun hän oli merkinnyt nimensä oikeuden kirjaan ja
polvistunut pyhän alttarin edessä, sanoen: "Tahdon!"
Pikku tyttö raukka! Tehköön vain välipuheita, vaikka minkälaisia
kelvottoman miehensä kanssa, mutta tästä hetkestä alkaen vain
yksi asia hänen kohtalossaan on varma. Vaikka hänen vaistonsa
näin raa'asti herätettiin, oli hänen sydämensä vielä unessa, ja
kun rakkaus tuli sitä herättämään, ei se tullut, kuten olisi
pitänyt, kultaisena ilon suihkuna, vaan jylhänä ukkosilmana,
uhkaavain salamain välkkeenä, laillisten ja uskonnollisten
syytösten vihuripuuskana, missä laki ja kirkko ja yhteiskunta
ja patenttisiveellisyys ja sivistyneen maailman koko loimottava
valheellisuus oli huutava hänelle käskevällä äänellä: "Sinun Ei
Pidä."
Vähät siitä! Saammepa nähdä.