Toinen päivä kului toisensa jälkeen. Kaikesta saattoi päättää, että
kesäpesä oli pian suljettava. Äiti kulki pitkin mäkeä ja tarkasteli
kaikkea. Kun hän astui naapurin verannan ohi, täytyi hänen hymyillä
itseksensä, sillä hän muisti, miten Trull kerran oli tullut sinne,
käynyt istumaan penkille ja heilutellut jalkojaan. Äkkiä hän oli
sanonut: "Luulenpa, että jos minulle nyt jotain tarjottaisiin, niin en
muistaisi kiittää." "Rakas pikku Trull", sanoi Ollin ja Lassin äiti,
"emme me mitenkään tahdo saattaa sinua kiusaukseen." "Hm", sanoi Trull
ja oli hiljaa hetken aikaa, sitten hän yskäsi ja sanoi: "Nyt minä
luulen, että muistaisin." "Koetetaanpas", sanoi täti ja tarjosi hänelle
karamellin avonaisesta rasiasta.
Äiti astui eteenpäin ja tuli keittiöpuutarhaan. Siellä muistui toinen
asia mieleen. Kun Trull oli aivan pieni ja oli mukana kylvämässä
kaikenlaisia siemeniä, huudahti hän äkkiä, kun kaikki oli valmista:
"Äiti, äiti, olet unohtanut kylvää munan siemeniä! Mistä me nyt saamme
munia tänä kesänä?"
Kävely ulottui aina kirsikkapuiden luo. Äiti saattoi astua tuskin
ainoatakaan askelta muistamatta jotakin. Eräänä keväänä, kun
puut olivat kuin valkeat morsiamet, ja isä oli tuonut kirsikoita
kaupungista, oli äiti sitonut kirsikkatertun puun oksaan. Sitten hän
kertoi kaikille siitä suuresta ihmeestä, että hän oli nähnyt kukkia
ja kypsiä hedelmiä samalla kertaa puussa. Kylläpä siinä lähdettiin
oikealle toivioretkelle katsomaan tätä ihmettä.
* * * * *
Eräänä aamuna, kun Trull heräsi, huomasi hän, että äidin silmät olivat
auki. Kuiskaten hän kysyi: "Montako yötä on vielä siihen, kunnes he
tulevat?" "Yksi", vastasi äiti ja kääntyi toiselle korvalle. "Sepä
hienoa", tuumi Trull, "he tulevat siis huomenna." Hän paneutui
selälleen pitkin pituuttaan ja alkoi tuumia. Eilen oli hauska päivä.
Perunanotto. Sandbackan Polle oli matkassa, ja työn päätyttyä sai Trull
ajaa hevosen kotiin, Blomqvist piteli vain hiukan ohjaksista.
Oli ollut talkoot. Fagerholmin Ingrid ja Korsbergin Helmi ja muutamia
muitakin oli ollut mukana, sekä Napero tietenkin. Äiti keitti kahvia,
ja sitten suuri tarjotin kannettiin pellolle. Trull oli ostanut
korppuja kauppiaalta ja ne vasta olivat hauskoja. Yhtä pitkiä kuin
isän käsi ja niin paksuja, että Trullin täytyi avata suunsa selkosen
selälleen voidakseen puraista. Ne eivät loppuneet yhtä nopeasti kuin
Naperon korput, jotka silmänräpäyksessä olivat syödyt ja rasahtivat
niin somasti, kun niihin kajosikin.
"Ei, nyt minun täytyy kai nousta ylös", tuumi Trull. "Ehkäpä on
pudonnut maahan makeita omenia ja Sävstaholmeja ja Borovinkoja. Täti
saa suuren lautasellisen" — ja Trull hiipi varovaisesti vuoteeltaan ja
läksi ulos.