Pojat olivat saaneet monta suurta arkkia sotamiehiä, entisiä Turun
pataljoonan sotilaita, Savon jääkäreitä, kaartilaisia ynnä muita. He
leikkasivat ne irti ja liimasivat pahville, josta tehtiin myös pieni
alus, jotta ne saattoivat seisoa pystyssä. Aika tappelu siitä oli
syntyvä! Mutta sattuipa nyt sellainen harmi, että liimaputki loppui
kesken. Mistä saada uusi? Tuumittiin sinne ja tänne, ja lopuksi
päätettiin antaa teatterinäytäntö ja voittorahoilla ostaa uutta
liimaa. Eräänä päivänä kaikki oli järjestyksessä. Trapp oli sepittänyt
näytelmän, joka oli nimeltään:
Setä ja rosvo.
Naapurin pojat olivat mukana. Tuoleja nostettiin riviin ja pian
kaikki paikat olivatkin täynnä, mutta kaikki ihmettelivät sitä, että
numeroidut piletit eivät maksaneet mitään.
I NÄYTÖS. Setä (Trull pitkissä housuissa) tulee myöhään illalla
kotiin. Palvelija on häntä vastassa, sytyttää kynttilän ja asettaa sen
pöydälle, joka on täynnä kirjoja. Setä käy sohvaan istumaan. Hetken
kuluttua hän haukottelee ja sanoo: "Olen varsin väsynyt, taidanpa
panna maata" — ja hän heittäytyy pitkäkseen sohvalle ja nukkuu pian. —
Silloin ovi avautuu hiljaa ja rosvo hiipii sisään, kohottaa pistoolinsa
ja ampuu. Takana piilossa istuu Trapp, joka paperista on laittanut
paukahtajan, tiedättehän te millainen se on, ja juuri kun rosvo ampui,
paukahutti hän tuota laitettaan, ja äiti pelästyi niin kauheasti, että
hän oikein hypähti ilmaan. Setä kaatuu kuolleena lattialle. Mutta
samassa hyökkää kaksi poliisia sisään ja vangitsee rosvon.
II NÄYTÖS. Tuomari istuu pöydän ääressä lukien lakikirjaa
(postimerkkikirjaa). Vanki astuu sisään, kahden poliisin seuraamana.
Tuomari julistaa tuomion, joka kuuluu: kolme vuotta vankeutta. Poliisit
ottavat esille nuoran ja sitovat vangin.
III NÄYTÖS. Vanki viedään vankilaan. Vahti kulkee pitkin, lujin askelin
edestakaisin. Lopulta hän nojautuu muuria vasten levätäkseen hetken
aikaa. Oi kauheutta! — hän nukahtaa. — Vanki huomaa sen, tarttuu
veitseensä, jonka hän on piilottanut vaatteihinsa, leikkaa poikki
nuorat, anastaa vahdin pistoolin ja karkaa.
* * * * *
Nyt pitäisi viimeisen näytöksen seurata, mutta pidetäänkin pieni
väliaika. Trull astuu esille, kädessä hänellä on pitkä keppi, jonka
toiseen päähän on kiinnitetty pienen pieni kori. Hän työntää korin
katselijoiden eteen, näyttää hyvin vakavalta ja lausuu selvällä äänellä
yhden ainoan sanan: "Kolehti".
IV NÄYTÖS. Neljännessä näytöksessä on sedän hautajaiset. Tädin pientä
korimatkalaukkua kantaa neljä miestä, jotka ääneti kulkevat nuora
olkapäällä. Sillä välin kuuluu kirkonkellojen soittoa.
Kaikki olivat tyytyväisiä näytelmään, ja pojat varsinkin, sillä
laskiessaan kassaansa oli heillä 53 penniä. Seuraavana aamuna piti
äidin matkustaa kaupunkiin, ja Trull oli saanut luvan päästä mukaan, ja
silloin hän aikoi ostaa liimaa.
Merkillistä oli erota Trullista kokonaiseksi päiväksi, tuumivat Tripp
ja Trapp seisoessaan laivasillalla ja vilkuttaessaan hyvästiksi. Trull
oli kovin ihastunut matkaansa, käveli kädet taskussa ylimmällä kannella
ja jutteli ystävällisen kapteenin kanssa.
Kello 11 he olivat perillä, ja äiti meni heti Trullin kanssa
paperikauppaan ostamaan liimaa. Ensiksi he kulkivat kuitenkin torilla
ja ostivat hirveän paljon tavaraa, tuumi Trull. Kori vietiin valmiiksi
laivaan, sillä heidän oli määrä palata takaisin samana iltapuolena.
Pian Trull väsyi juoksemaan puodeissa ja ostamaan rihmaa ja kangasta
ja kaikenlaista muuta ikävää. Silloin sanoi äiti: "Saat kävellä
Esplanadissa hetken aikaa, tule sitten kotiin — ei minulla ole paljon
asioita!"
— "Minulla on ollut hyvin hauska", sanoi Trull, kun hän tapasi äidin
jälleen. "Onpa hauska saada kuulla", vastasi äiti, "mutta nyt meidän
täytyy kiirehtiä laivaan. Ota tämä kori ja paketti tuolta tuolilta."
Kun he astuivat portaita alas, tuumi Trull itsekseen: "Jos äiti astuu
suoraan eteenpäin, niin ei saada hevosta, mutta jos hän poikkeaa
Esplanadille, niin ehkäpä saamme ajaa. Äidillä on pieni matkalaukku,
sateensuoja, sadevaippa ja ainakin 100 pakettia kannettavanaan." Trull
toivoi — ja aivan oikein; pian he ajoivat alas rantaan.
"Huh", sanoi äiti, kun laiva läksi liikkeelle; sitten hän kutsui
Trullin luokseen ja sanoi: "No, annas nyt kuulla!"
Trull alkoi:
"Kun minä kävelin Esplanadissa, näin minä jäätelöryssän; hänellä oli
valkea takki ja valkea lakki ja hän näytti kovin hauskalta. Minä
katselin häntä ja kävelin edestakaisin hänen kärryjensä edessä. Lopulta
hän naurahti hiukan ja minä naurahdin myöskin. Seuraavalla kerralla
minä nyökkäsin hänelle, ja hän nyökkäsi takaisin; ja sitten minä
kysyin: 'Kuinka paljon jäätelöä saa ilmaiseksi?' Silloin hän nauroi
oikein kovasti, otti vohvelin, täytti sen ja ojensi sen minulle. — Voi,
kuinka hyvältä se maistui. — Minä kumarsin ja kiitin ja menin sitten
toiseen Esplanadiin."
"Hyi kuinka ahne sinä olet, Trull", sanoi äiti.
"Siellä aurinko paistoi vieläkin enemmän", jatkoi Trull yhtä
huolettomasti, "ja hetken kuluttua, katseltuani noita somia pikku
leikkitupia Esplanadin kulmassa, joissa myödään mehuvettä, tuli minun
hirveän jano. Silloin minä menin hiukan lähemmäksi tarkastelemaan
montako eri lajia mehua siellä oli; mutta siitä ei ollut mitään hyötyä,
yhtä janoinen minä silti olin, jollen vielä janoisempikin. Lopulta
minä katselin tuota neitiä leikkituvassa ja sanoin: 'Kurkkuni on kovin
kuiva', ja ajatteleppas äiti, hän antoi minulle koko lasillisen." "No
mutta Trull, sinähän olet aivan hirveä", huudahti äiti hämillään.
Mutta siitä ei Trull välittänyt vähääkään; hän kertoi vain edelleen:
"Sitten minä menin kotiin. Portaissa minä tapasin tuon pienen
ystävällisen rouvan, joka asuu pihan puolella alakerroksessa,
tiedäthän. 'Oletko sinä kaupungissa, pikku Trull', sanoi hän, ja
sitten hän kysyi pidänkö minä kahvista. 'Pidän kyllä', vastasin minä.
'Tahtoisitko hiukan?' Minä kumarsin ja sanoin: 'Kiitos, kyllä.' 'No
tulehan sitten, minulla on kahvipannu tulella.'"
"Ja sitten me joimme, ja minä sain voileivänkin", lopetti Trull,
ja näyttäen kovin tyytyväiseltä hän lisäsi: "Olipa tämä hauska
matka; luulenpa että tulen mukaan ensi kerrallakin, kun sinä lähdet
kaupunkiin."