Lauvantai-illat olivat kovin hauskoja. Silloin isä tuli iltapäivällä
maalle. Kello yksi, kun aamupäivälaiva vihelsi, kiiruhti Ida
leivintupaan, jossa hän rupesi puhdistamaan ja siivoamaan saatuaan
tulen syttymään. Saunakamarin hän koristi lehvillä ja lauteille hän
levitti olkia. Kun isot pojat olivat auttaneet häntä kantamaan vettä
muuripataan, läksivät he metsään koivunoksia hakemaan, joista Ida
teki vastoja. Äidin mielestä pojat olivat huonoja, kun eivät osanneet
itse tehdä vastoja, mutta he väittivät, että se oli heille kerrassaan
mahdotonta.
Kun isä oli tullut ja kaikki oli valmista, läksi isä koko poikaliudan
kanssa saunaan, naapurien pojat olivat myös mukana, ja sitten he
vihtoivat toisiansa. Eräs ruotsalainen setä, joka kerran tuli käymään
maalle, juuri eräänä lauvantaina, sanoi: "Minä luulin, että saisin
oikean selkäsaunan, mutta se tuntuikin pehmoiselta ja hyvältä."
Jos oli kotona kaljaa, simaa tai limonaadia, kannettiin tarjottimella
juotavaa saunaan, ja kaikkien mielestä se maistui mainiolta lauteilla
kuumassa.
Mutta paras säästettiin sittenkin lopuksi. Kylvyn jälkeen kääri isä
ympärilleen karhean, ruudullisen lakanan aivan kuin toogan, näyttäen
kerrassaan muinaisajan roomalaiselta. Hän astui hitain askelin
laiturille, ja pojat uimahousuihin pukeutuneina seurasivat jäljessä.
Kylläpä siinä loiskittiin, hypittiin ja heittäydyttiin suoraan
laiturilta veteen. Suuremmat ottivat pienemmät syliinsä opettaakseen
heitäkin reippaiksi. Äiti ja täti läksivät usein kaivolle katselemaan.
Tämä oli "lauvantaihuvia".
Sillä välin Napero oli valmistanut illallisen. Usein oli houkutteleva,
hyvältä tuoksuava marjavati pöydällä. Isä kävi keinutuoliin istumaan
otettuaan ruokaa eteensä, asetti teelasin viereensä ja sanoi: "Syötyä
me voimme hiukan soittaa, lapset." Ja Putte otti viulunsa esille, ja
sana lähetettiin naapureillekin. Pekka tuli viuluineen ja Ukko soitti
pianoa. Hän alotti Sibeliuksen valssilla, ja sitten naapurin Kaija ja
Ukko soittivat nelikätisesti. Kinnu-Liisa, Ukko ja Putte esittivät sen
jälkeen triion, sitten seurasi yksinlaulua, niin, koetettiinpa saada
aikaan neliäänistäkin laulua. Pekan ja Puten viulut eivät saaneet
liioin levätä, ja lopuksi lapset tahtoivat kuulla äidin laulavan. Ja
hän lauloi heille lauluja heidän omasta elämästään. Ensin Tripistä,
Trapista ja Trullista, heidän hevosistaan, isoista veljistä, ja kynsien
leikkaamisesta, mikä oli heistä kovin ikävää, sitten "Äiti laula
kanssamme" nimisestä rakkaasta laulukirjasta, variksista, kisimirreistä
ja jos jotakin hauskaa.
Ilta kului, ja Nukku-Matti raotti ovea. "Nyt me laulamme yhteisen
laulun ennen maata menoa", sanoi äiti. Kirkkaat lasten ja syvät
nuorukaisten äänet yhtyivät vanhempien ääniin, ja monien sydämien
syvyydestä kajahti hiljaiseen kesäiltaan virsi "Huomaasi Herra heitän".