Pojat olivat hyvin innostuneita onkimaan, kunhan kala vain nyki,
mutta sitäpä ei sattunut aina. Trapp oli kärsivällisin, mutta Trullin
mielestä oli kauheaa seisoa rannassa auringonpaahteessa.
"Mennään kotiin", sanoi hän, "kalat nukkuvat." Tripp seurasi hänen
mukanaan, ja hetken kuluttua Trappkin. Vavat he veivät ylös ja
asettivat ne verannan alle kellarin ikkunaa vasten seisomaan, ja Trull
haukoitteli tuumien mielessään, ettei ollut lainkaan väliä, vaikkei
kiinnittänytkään siimaa tarkasti vapaan.
Pitkin askelin ja tyytymättömin mielin kapusivat kaikki kolme verannan
portaita ylös. "Me emme tiedä mitä tehdä." "Sepä surullista", sanoi
täti, "menkää pelaamaan krokettia." "Ei, se on juuri kaikkein ikävintä
näin kuumalla." "No, katselkaa sitten suurta englantilaista kuvakirjaa,
jonka täti Rosel lähetti teille." "Uh, sitähän me olemme katselleet jo
sata kertaa." "Sittenhän te voisitte leikitellä sunnuntaita, kaikki
teidän tavaranne ovat huiskin haiskin." "Siistitä!" huusivat kaikki
kolme kauhun kuvastuessa heidän kasvoillaan. "No, keksikää jotain itse
sitten", sanoi täti ja läksi paistamaan kakkua.
Tripp heittäytyi sohvalle toinen jalka ojossa. Trapp nojasi
käsivartensa pöytään ja päänsä käsiinsä ja seurasi katseillaan
purjetta, joka kulki kaukana, kaukana ulapalla.
Trull istui portailla. Siellä surisi paksu, ruskea paarma. Kas vaan!
nyt se lensi keskelle keltaista krassakukkaa, joka kasvoi suuressa
punaisessa ruukussa rappusten kaiteella. Kuinka lystisti se surisi,
aivan samalla tavalla kuin Putte veljen viulu, kun hän leikillä
kuljetti käyrää edestakaisin. — Minne se nyt hävisi? Maltahan — — —
ja Trull kiiruhti portaita alas. Nyt paarma varmaankin luuli, että
kellarin punainen ikkunapieli oli kukkanen — — — oi! miten tyhmä
se oli! — ja Trull kumartui eteenpäin paremmin nähdäksensä. Voi!
epätoivoinen huuto kajahti aina makuukamariin saakka äidin luo.
Äiti heitti työnsä käsistään ja läksi juoksemaan, täti, palvelijat
ja pojat kintereillään. Verannan edustalla seisoi Trull huutaen ja
jalkaa polkien. "Trull, Trull, tule tänne", huusi äiti, mutta hän ei
liikahtanut paikaltaan. Pian kaikki seisoivat hänen ympärillään, ja
äitikin oli huudahtaa nähdessään mitä oli tapahtunut — ongenkoukku oli
tarttunut Trullin huuleen.
Voi, voi, pikku Trull, miksikä et kiertänyt huolellisesti siimaa vavan
ympärille ja kiinnittänyt onkea kohoon?
Täti, joka oli sairaanhoitajatar, tarttui pikku Trullia päähän ja
leikkasi siiman koukusta irti. Sitten hän kantoi pienokaisen sisään.
Hänet laskettiin pöydälle, ja katsoen häntä vakavasti silmiin sanoi
täti: "Nyt, pikku Trull, täytyy minun leikata huultasi, ja se koskee
kipeästi, mutta huuli tulee vain pahemmaksi, jollemme tee sitä
heti." "Anna minulle peili", sanoi Trull ja lakkasi itkemästä. "No
niin", jatkoi hän peilailtuaan itseään hetken aikaa, "nyt täti saa
leikata." Trull piteli äitiä kädestä kiinni. Tädin täytyi käyttää
sekä saksiaan että leikkausveistään useampaan kertaan, ennenkuin
koukun väkä tuli näkyville. Niin syvälle se oli tunkeutunut. Trull
oli oikein miehuullinen. Iso veli katkaisi sitten pienillä hohtimilla
koukun yläosan, jotta sen helposti saattoi vetää pois. Voi, kuinka
kaikki olivat iloisia, sillä pikku huuli oli alkanut jo mustua, ja
tiedättehän, miten helposti voi saada verenmyrkytystä.
"Onko koukku rikki?" kysyi Trull, ja monta tyytyväistä ääntä vastasi
yhtä aikaa: "on, aivan rikki". Mutta ajatelkaahan! silloin Trull alkoi
katkerasti itkeä ja huusi: "Millä minä sitten ongin?"
Äiti lupasi hänelle 25 penniä, "ja kun tulet terveeksi, saat mennä
puotiin ostamaan uuden ongenkoukun". Silloin Trull tuli taas iloiseksi.
— Hänen puhtaaksi pestyyn huuleensa pantiin kiinnelaastaria, sitten
poika vietiin vuoteeseen ja hän vaipui heti uneen. Ja se oli todellakin
onni, sanoivat täti ja äiti, sillä varmaankaan huuli ei muuten koskaan
olisi parantunut, sillä tiedättekö miten hänen laitansa oli seuraavana
aamuna? — hän jutteli aivan lakkaamatta, niin että laastari vähä väliä
irtaantui. — Niin, olipa todellakin hyvä, että onnettomuus sattui
iltapuolella, jotta huuli ennätti parantua sillä välin kuin Nukku-Matti
seisoi vieressä ja varoi, ettei Trull saisi jutella.