Aix-les-Bains (lue: Aäkslebäng) on pieni kaupunki Etelä-Ranskassa,
jossa asuu 8,800 Ihmistä, mutta kesällä käsittää se 40,000 vierasta.
Elämä talvella kuuluu olevan kauhean ikävää, mutta kylpykautena
(huhti-marraskuu) on se sangen vilkasta. Silloin tulvaa sinne maailman
kaikista ääristä vieraita joko kylpemään tai huvittelemaan, hotellit,
talvella suljetut, avataan jälleen samoin kuin kylpylaitoskin ja koko
joukko kauppiaita siirtää kauppansa Nizzasta tänne kesäkaudeksi.
Kylpylaitos, jossa etenkin luuvaloa parannetaan, on Ranskan valtion
oma. Pääasiallisin parannuskeino on ryöppykylpy (dussi) massaasin
kanssa yhdessä: kaksi miestä masseeraa potilasta samalla kuin lämmin
rikkivesi luonnollisesta lähteestä kahden putken kautta valuu hänen
ruumiinsa yli. Tämä parannuskeino, joka tuotiin Aix'iin Egyptistä
Napoleonin retken kautta noin 100 vuotta sitte, tuntuu sangen
hyvältä, varsinkin kun vesi siinä löytyvien eläimellisten ainesten
kautta (baregine) on sangen liukasta. Tämän keinon ohessa löytyy
muitakin etenkin n.s. Bertollet'in kylvyt, jotka osaksi vastaavat
meidän höyrykaappeja, joko koko ruumista tahi jotakin sen osaa
varten ja sitä paitse on erityinen laitos (Marlioz'issa) olemassa
niitä varten, jotka potevat nenä-, kaula- tai kurkkutauteja. N.s.
Massonatvettä käytetään sisällisesti. Voimistelua (Institut Zander)
ja Nauheimkylpyjä annetaan myös erityisessä laitoksessa varsinkin
sydäntautisille ja naistautia poteville. Vihdoin voipi kylpykauden
loputtua mennä asumaan joko Corbières'en (700 metr.) tahi Mont
Revard'in (1,545 metr.) ylängöille; varsinkin viime mainitussa paikassa
on ilma erittäin puhdasta ja sinne pääsee tunnissa hammasradan avulla.
Tämä on sangen miellyttävä paikka, mutta elämä tietysti siellä on
vieläkin kalliimpi kuin Aix'issä, koska kaikki muonavarat ovat sinne
korkeuteen kuletettavat. [Aix'issa maksaa olo 7-10 Smk vuorokaudessa
(yksin kertainen mutta hyvä hotelli on Hotel national à 7-8 Smk). Kun
kylpykausi kestää vähän yli 8 viikkoa (noin 28 p.) tekee hotellilasku
noin 200 Smk, tähän tulee lisäksi lääkärin korvaus 50-60 Smk ja kylvyt
(à 2:50 ynnä 1 Smk juomarahaa) 40-50 Smk, kaikkiansa vähän yli 300,
noin 350-400 Smk. Parasta on säilyttää rahansa Credit lyonnais'en
kassaholvissa (à 5 Smk kuukaudelta), josta ne vähitellen saapi nostaa,
koska kylpylaitoksessa ei niistä vastata. Lääkäreistä suosittelen
t:ri Forestieria, joka on käynyt Suomessa.] Jos paljon huvittelee,
nousevat tietysti kulungit. Tilaisuutta tähän löytyy kyllä runsaasti,
varsinkin noissa komeissa Cercle'ssa ja Villa de Fleurs'issa, jossa
joka ilta on opera-, laulu- ja soittoesityksiä y.m. (ala-arvoistakin,
kuten kasperiteaatteri, klovneja, kesytettyjä koiria ja m.s.); kaikki
huvitukset näissä molemmissa laitoksissa maksavat yhteensä 40 Smk
(tahi yksi päivä erikseen 3 Smk). Soittotaiteilijat niissä ovat sangen
eteviä -- usein tulevat Parisin ensimmäiset kyvyt Aix'iin vierailemaan:
harvoin lauletaan esim. trubaduurin jäähyväiset Leonooralle niin
kauniisti ja liikuttavasti kuin minä kuulin sen Villa des Fleurs'issa
ja erittäin hienosti esitti orkesteri ulkona m.m. Saint-Saens'in Henry
VIII:en. Tahdon vielä tässä kertoa miten Ranskan kansallispäivää 14 p.
heinäkuuta (Bastiljen hävityksen muistopäivää) vietettiin Cercle'ssä.
Silloin oli siinä "concert patriotique" ja sisäänpääsy oli vapaa
kaikille suureen teaatteriin. Cerole kuten koko kaupunki oli lipuilla
ja köynnöksillä koristettu (illalla oli myös juhla-valaistus). Ensin
soitettiin Tschaikovvskyn juhlamarssi, sitte soittokappale les
Girondes, kaksi kansallislaulua ja kolme kansallistanssia, ja sen
perästä "jouluilta" joka ensin esitettiin Pariisin kansallisessa
soittoakademiiassa v. 1895 ja joka kuvaa erästä tapausta jouluiltana
suuressa ranskalais-saksalaisessa sodassa. Molemmat viholliset joukot
olivat toisiansa lähellä, kuullaan muutamia pyssyjen laukauksia;
silloin muistaa äkkiä eräs ranskalainen sotilas, että on jouluilta, kun
hän kuulee läheisen kirkonkellon lyövän 12 yöllä; hän rupeaa laulamaan
vanhaa joululaulua ja kas vihollisenkin puolelta kuuluu laulua, se
on niin kuin hetkeksi joku "Jumalanrauha" (trêve de Dieu) olisi
päässyt vallalle noitten sotaväenjoukkojen välillä. Mutta se oli vaan
hetkeksi, sillä kappaleen lopussa kuulee taas murha-aseitten paukuntaa!
Sanat esitti sangen etevästi eräs lausuja ja niitä säesti orkesteri
sekä mies- ja naisköörit. Itse kappale saavutti suurta mieltymystä
ja lienee joku ilmaisumuoto saksalaisten ja ranskalaisten kesken
nykyään vallitsevasta sovinnollisesta hengestä, vaikka muuten välistä
kyllä vielä huomaa jälkiä vanhasta kilpailusta. Lopuksi laulettiin
seisovalta Ranskan kansallislaulu orkesterin ja köörin säestyksellä
ja Ranskan kolmiväristä lippua liehutetaan. Juhla oli arvokas;
chauvinismia en voinut liioin huomata. -- Mutta ulkoluonnossakin voit
Aix'in läheisyydessä löytää paljon huvitusta. Hauska on esim. matka
sinisiintävällä Bourgetjärvellä, josta Lamartinekin Lac-nimisessä
runoelmassa niin kauniisti laulaa. Silloin on laivalla mentävä aina
Haute-Combe'en asti, jossa nykyisen italialaisen kuningassuvun esi-isät
lepäävät. Sievin luonnon muodostus on epäilemättä Gorges de Sierroz,
aivan lähellä kaupunkia, kapea viheriöivä sola, jota myöten pieni
joki Sierroz juoksee; kun siinä kuljet höyrylaivalla, voi tuskin
nähdä taivaan siniä, koska solan yläreunat melkein yhtyvät ja loput
peittävät reunoilla kasvavat puut ja niiden lehvät. On niinkuin kulkisi
manalassa Danten ja Vergelion veneessä. Maksaa myös vaivaa käydä Pont
de l'Abîme'lla eli manalan sillalla, joka syvänteen yli kulkees lähes
100 metrin korkeudessa; oikein kauhistuttaa siitä ajaa vaunuilla yli.
Ja ympärilläsi ja taustassa on sinulla matkallasi Savojen'in jylhät
vuoret, jotka välistä ikäänkuin kohoavat toistensa yli. Olisin myös
lähtenyt katsomaan kuuluisan Carteussi-munkkien luostaria, joka nyt
on tyhjä ja joka noitten miljoonalahjotuksien kautta on tullut niin
kuuluisaksi, mutta matka on hiukan pitkä ja kuumuus oli Aix'issa,
kuten muuallakin Ranskassa, melkein sietämätön -- tavallisesti 31-32°
varjossa. Silloin ei ole hauska tehdä pitkiä ulkomatkoja. Täytyi vaan
hakea varjoa ja virkistystä Aix'in omasta pienestä, mutta sievästä
puistosta.
Aix on rikkaitten varsinainen kylpypaikka ja paljon prameutta ja
ylellisyyttä tuovat he mukanansa. Cerolessa ja Ville des Fleurs'issa
näkee, kuten Monte Carlossakin pelipöytiä, jossa rahat kulkevat
toisesta toiseen. Ja puistossa kuljeskelee joukko erittäin hienoja
naisia tarjoten sulojansa sille, joka niistä maksaa. Vieressä istuu
usein kerjäläinen, joka noilta rikkailta pyytää almuja. Oi, tätä
maailmaa! Molemmat, niin erilaisina kuin ne esiintyvätkin, ovat yhtä
kurjia, ovat samojen syvien rivien lapsia, jotka nurinkuriset olot
ovat syösseet tähän kurjuuteen. Säälillä katselin molempia, tuota ylen
kaunista naista ja tuota kerjäläisukkoa! Ja molemmat tekivät nähtävästi
hyviä affääriä; siltä ainakin näytti. -- Työväestö Aix'issa, kuten
Etelä-Ranskassa ja Etelä-Sveitsissä yleensä on italialaisia, jotka
eivät omasta maasta saa toimeentuloansa. Sekin nurinkurista! Mutta
katsoppas niitä ja varsinkin ranskalaista työväestöä ja puhuttele
sitä, niin saat nähdä, millä itsetietoisuudella he huolimatta tuosta
ympäröivästä ylellisyydestä esiintyvät. Muistan vielä elävästi
viimekesäisestäkin Pariisimatkastani, miten eräs ranskalainen työmies
käyttäytyi ceinturejunassa, aivan niinkuin hän olisi Ollut Ranskan
tasavallan presidentti; mutta eri olot synnyttävät erilaisia ihmisiä.
Vaikka Aix'in kylpylaitos näkyy olevan aiottu kaiken maailman rikkaille
ihmisille, täytyy kuitenkin Ranskan valtion kunniaksi tunnustaa,
että se runsain määrin on myöntänyt tilaisuutta vähävaraisille ja
työväestölle ottaa osaa näihin kylpyihin, jos kohta pääasiallisesti
keväällä ja syksyllä.
Aix-nimi on lyhennys Aqvae Sextiae-sanasta -- jo roomalaisten
aikana oli se tunnettu kylpypaikka. Jäännöksiä näistä roomalaisista
kylpyrakennuksista tavataan nykyisen pension Chabert'in pihamaan alla:
mahtavia muureja, pilareita, uimabasaiini (piscina), marmorilevyjä
lattialla, höyryreikiä y.m. Ja vastapäätä nykyistä kylpylaitosta
seisoo vielä suuri kaarirakennus, jonka "Lucius Pompeius Campanus"
on pystyttänyt kuolleille perhejäsenillensä. Ja kaupungin pienessä
museossa tapaat muitakin jäännöksiä entisiltä ajoilta, vieläpä
nykyisiltäkin -- sinne on m.m. joutunut, Ranskan valtion lahjoittamana,
V. Vallgrenin "Opheliakin", jota katselee vanhana tuttuna.
Kylpykauteni loppui ja kuumuus oli sen loppupuolella aivan kauhea.
Mielihyvällä pyrin sen tähden ylemmille seuduille, Sveitsin vuoristoon.
Löytyy useampia parannuslaitoksia luuvaloa varten, kuten Vichy,
Gastein, Wildbad y.m., mutta Aix-les-Bains on kaikista ehkä kuuluisin
saavutettujen tuloksiensa kautta. Tietysti ei saa sielläkään odottaa
ihmeitä, mutta varsinkin, jos on tilaisuudessa pari, kolme kesää
perätysten käyttää noita moniaita kylpyjä ja hieromisia, katoaa
useimmiten ilkeäluontoihenkin luuvalo. Meidän suomalaisetkin lääkärimme
suosittelevat sen takia monasti potilaillensa Aix-les-Bains'ia,
varsinkin ne, jotka sen omasta kokemuksesta tuntevat. Itsekin
yhdyn puolestani tähän suositteluun, vaikka tietysti vaikutus
kokonaisuudessaan terveyteen ei ole heti tuntuva -- nykyään olen
kuitenkin melkein tykkänään luuvalosta vapaa.