Mun itkeä suokaa! Saartamana yön
aroll' äärettömällä.
Kamelit lepää kuin ajajatkin.
Armeenialainen valvoo ja laskee,
minä vierellä myös peninkulmia lasken,
taa joitten Suleika jäi jo, muistossa kertaan
tien pidentävät murheiset mutkat.
Mun itkeä suokaa! Ei ole se häpeä:
on hyviä itkevät miehet.
Itkihän Briseis-neittä Akhilleus!
Sotalaumaa Xerxes sortumatonta!
Suosikkia surmaamaansa
Aleksander itki.
Mun itkeä suokaa! Kyynelist' elpyy multa;
jo vihertää.