HATEM JA SULEIKA

Hatem:

Kaunokasvoin luo mua, armaat

kutrikäärmeet, kahlitkaa,

vaikk' ei vastaa hapset harmaat

tummuuttanne tuuheaa.

Sydän tää vain viel' on nuori,

kukkeint' uhkuu kevättään;

suitsee sulle tulivuori

alla usvan, hangen, jään.

Punaan luot kuin aamun kulta

jäyhät, jylhät huiput nuo:

kevään hurmaa, kesän tulta

vielä kerran Hatem juo.

Juhlikaamme! Vielä juomaa!

Malja armaan ystävän!

Kasan tuhkaa armas huomaa,

virkkaa: "Mulle hehkui hän!"

Suleika:

Mult' ei riistää saa sua mikään!

Lempi lemmen vahvistaa.

Hehkut armaas kevät-ikään

heilimää sa ihanaa!

Ah, mi mainekukkain hempi

laulajaani ylistää:

sillä elämää on lempi,

henki elon elämää.

Runoja(#79043) · 第 167 / 173 题