Mi murhe mieltäs kalvaa noin,
kun kaikki iloitsee?
Liet ihan totta itkenyt,
sen silmäs ilmaisee.
"Jos yksin itkinkin, niin on
mull' oma surra syy.
Sulosti virtaa kyyneleet,
ja sydän keventyy."
Syliimme riennä, ystävät
sua kutsuu riemukkaat!
Mit' onni veikin, uskoa
sa murhees meille saat.
"Remunne huolt' ei aavista,
min koito kuormaks sain.
Mult' onni mitään vienyt ei,
niin paljon puuttuu vain."
Siis reimasti jo nosta pääs!
Sull' ikä nuori on,
sull' uskallust' on ponnistaa
ja voimaa voittohon.
"Ei auta ponnistus, sit' en
voi konsaan saavuttaa;
kuin tähti niin se kaukaist' on,
niin ylhää, ihanaa."
Ei tavoitella tähtiä,
niit' ihaellaan vain,
kun yllämme ne loistavat
öin ilon-autuain.
"Niin monet päivät pääksyttäin
ihailin, jumaloin;
yöt itkeä mun suokaa, kun
viel' itkeä ma voin."