Kaikk' ovat airuhias!
Koin päilyvän nään ma ja toivon:
kohta jo saavut sa myös.
Kukkien keskehen käyt,
heti ruusujen ruusuna loistat,
liljojen liljanakin.
Liitelet karkelohon,
sua kiertäen kaikkipa tähdet
kanssasi karkelevat.
Yö! — ja se oisiko yö!
saa hempesi kiehtovan, kirkkaan
kuun helon himmenemään.
Kiehtova hempesi on,
kukat, tähdet, kuu sua, koitar
korkea, tervehtivät.
Koitar, mullekin siis
sinä antaos päiviä auvon!
Suo elo, kuolottomuus!