Vjasemskin taikapussi.
Iivana Vasiljevitsh käski kutsua Morosovia.
Kenttä taas hiljeni. Kaikki katsoivat odotuksessaan tsaariin ja
pidättivät hengityksensä.
-- Bojari Drushina -- Iivana sanoi juhlallisesti, nousten istuimeltaan:
-- Sinä olet Jumalan tuomion kautta puhdistautunut minun edessäni. --
Herra Jumala on sinun vihollisesi häviöllä näyttänyt sinun oikeutesi,
ja minä en jätä sinua armottani. Älä lähde slobodasta ilman käskyäni.
Mutta se on, -- Iivana synkästi jatkoi, -- vain puolet asiasta. Vielä
on itse tuomio täyttämättä. Tuokaa tänne Vjasemski.
Ruhtinas Afanasi Ivanovitshin tultua, tsaari katsoi kauvan häneen
sanattomalla katseella.
-- Afonja, -- hän vihdoin sanoi, -- sinä tiedät, että minä pidän
lujasti sanani. Minä määräsin, että ken teistä, joko itse tahi
taistelijansa kautta, joutuu taistelussa häviölle, hän mestataan heti.
Sinun taistelijasi hävisi, Afonja!
-- Niin, -- Vjasemski vastasi päättävästi, -- käske lyödä pääni poikki,
hallitsija!
Kummallinen hymyily kierteleikse Iivanan huulilla.
-- Ainoastaanko pään poikki? -- hän lausui ilkeästi, -- Luuletko, että
sinulta lyödään vain pää poikki? Siten kävisi ehkä, jos sinun vain
olisi Morosoville vastaaminen, mutta sinun ylläsi on vielä toinen
vääryys ja toinen kirous. Maljuta, anna tänne hänen taikapussinsa!
Ja otettuaan Maljutan käsistä nauhasen, jonka Vjasemski oli pois
heittänyt, kohotti Iivana sen, pitäen toisesta päästä.
-- Mikä tämä on? -- hän kysyi, katsoen julmasti Vjasemskin silmiin.
Ruhtinas aikoi vastata, mutta tsaari ei antanut hänelle aikaa.
-- Viekas palvelija, -- hän lausui ankarasti, ja läsnäolevien suonia
pitkin kävi kylmä värähdys, -- viekas palvelija! minä sinut otin
valta-istuimeni lähelle; minä korotin sinut, osoitin sinulle yltäkyllin
suosiota; mutta mitä sinä teit? Sinä saastaisessa sydämessäsi ikäänkuin
kyykäärme ajattelit hukuttaa minut, sinun tsaarisi; tahdoit
loihtimisella hävittää minut ja sentähden luultavasti sinä pyrit
opritshninaan? -- Mikä opritshnina on? -- Iivana jatkoi, silmäillen
ympärilleen ja korottaen ääntänsä, että koko kansa voi kuulla häntä. --
Minä, niinkuin viinatarhan isäntä, olen Herran Jumalan asettama kansani
yli, viljelemään viinitarhaa. Mutta minun bojarini ja valtioneuvosto ja
neuvosmiehet eivät tahtoneet minua auttaa, ja aikoivat minut
hävittää; silloin otin minä teiltä viinamäkeni ja annoin sen muille
työntekijöille. Ja se on opritshnina! Kutsutut eivät tulleet häihin, ja
minä lähetin torille ja teitten haaroihin ja käskin kutsua kaikkia,
jotka löytyisi. Ja se on taasen opritshnina! Nyt kysyn kaikilta: mitä
ansaitsee vieras, joka, tultuaan häihin, ei ole pukeutunut
häävaatteisiin? Miten on hänestä pipliassa sanottu? "Sitokaa hänen
kätensä ja jalkansa ja heittäkää hänet ulos pimeyteen: siellä on oleva
itku ja hammasten kiristys!"
Niin puhui Iivana, ja kansa kuunteli ääneti noitten evankeliumin
sanain omavaltaista vertausta, säälimättä Vjasemskia, mutta syvästi
liikutettuna mahtavan lemmikin nopeasta lankeemisesta.
Ei kukaan opritshnikeistä tahtonut eikä uskaltanut puhua sanaakaan
Vjasemskin puollustukseksi. Kaikkien kasvoissa kuvastui kauhistua.
Ainoastaan Maljutan pedonkaltaisissa silmissä ei näkynyt muuta kuin
alttius heti toteuttamaan tsaarin käskyjä, ja vielä Basmanovinkin
kasvoissa näkyi ilkeä ilo, vaikka hän koetti peittää sen
välinpitämättömyyden varjolla.
Vjasemski ei pitänyt tarpeellisena puollustaa itseään. Hän tunsi
Iivanan ja päätti kärsivällisesti kantaa häntä odottavia kipuja. Hän
näytti lujalta ja arvokkaalta.
-- Viekää hän pois! -- tsaari sanoi. -- Minä määrään hänelle
samanlaisen mestauksen, kuin sille rosvolle, joka tunkeutui minun
luokseni makuuhuoneesen ja nyt odottaa palkkaansa. Mutta etsikää ja
tuokaa slobodaan noita, jonka kanssa hän oli yhteydessä. Antakoon hän
kidutustutkimuksessa vielä uusia todistuksia.
-- Julma on tämän maailman ruhtinaan viha -- Iivana jatkoi, nostaen
silmänsä taivasta kohden; -- hän, kuten kiljuva jalopeura, käy ympäri,
etsien minua nielläksensä. Mutta minä luotan Jumalan armoon, enkä
Herran avulla anna petoksen juurtua Venäjällä!
Iivana astui alas ylennykseltä ja, istuttuaan hevosen selkään, lähti
takaisin hoviin, opritshnikkien ympäröimänä, jotka olivat ääneti.
Maljuta lähestyi, köysi kädessä, Vjasemskia.
-- Älä pane pahaksi, ruhtinas! -- hän sanoi pilkaten, sitoessaan hänen
käsiään selän taakse, -- meidän on vain palveleminen!
Ja ympäröittyään Vjasemskin vartijoilla, vei hän hänet vankilaan.
Kansa alkoi poistua ääneti tahi kuiskaamalla puhuen tapahtumasta, ja
kohta oli vielä äsken niin monilukuisella väellä täytetty paikka
tyhjänä.