Britta ravisti päätään: »Ei, ei enään sada, tulkaa te ulos.»

»Hyvä, minä tulen.»

Streith ei malttanut huutaa Oskaria; kiireesti otti hän sadetakkinsa,

hattunsa ja keppinsä ja kiiruhti ulos.

»No, nyt tulee kaunista», virkkoi Britta.

Streith hengitti syvään kosteata ilmaa, kaikki harmi oli poissa.