»Niin te, Streith», vastasi ruhtinatar, »tietysti te... Jo
Birkensteinissä, kun tapahtui jotakin ikävyyksiä, sanoin aina: Streith
keksii kyllä jonkun keinon. Ja sama tapa on minulla yhä vieläkin.» Tätä
sanoessaan katsoi hän ystävällisesti häneen, ja hetken lepäsi hänen
katseensa raskaana ja miettivänä toisen katseessa.
Kreivi nojautui tyytyväisenä tuoliinsa ja sanoi: »Sitä toivonkin.»
Sitten hän nousi. »Ajan metsään», sanoi hän, »katsomaan, mitä voidaan
tehdä.»
»Tuletteko tänne päivälliselle?» kysyi ruhtinatar.
»Jos saan», sanoi kreivi.
»Kyllä, tulkaa», vastasi ruhtinatar, »silloin emme tarvitse ajatella
rahoja, silloin voimme puhella ja kenties nauraakin yhdessä.»