Muuttolintujen lailla oli Hirvokin saapunut Suomeen samoihin aikoihin
kuin Kulkija. Mukanaan hän toi nuoren vaimonsa, kauniin Tsajn, joka
talven aikana oli muuttunut kalpeaksi ja heikoksi kuin hengähdys. Ja
henkien maahan hän pian matkasikin. Kauniina kevät-iltana, kun vuokot
vielä kukkivat, lahjoitti hän elämän pienelle tyttärelleen, mutta
samalla hänen oma elämänsä sammui ijäksi.
Kultarannassa, kuten muuallakin, oli suurella touhulla kerrottu
Hirvon saapumisesta, hänen vaimostaan, ruhtinaantyttärestä, ja hänen
rikkauksistaan. Impiin eivät nuo kertomukset tehneet mitään vaikutusta,
hän pysyi aivan välinpitämättömänä. Vasta kun kerrottiin Tsajn
kuolemasta, tunsi hän liikutusta rinnassaan. Ruhtinaantytär ja täällä
vieraalla maalla saa tuntemattoman hautansa! Ja Hirvo ei kuulema edes
murehdi vaimoaan! -- Impi sääli sanomattomasti hänen pikku tytärtään,
tuota avutonta raukkaa. Kuka sitä nyt vaalii ja hoitaa, kun Hirvon
äitikin on kuollut! Kunpa voisi tuoda sen tänne Kultarantaan ja hoitaa
sitä täällä. Niin, kunpa voisi, -- mutta sitäpä ei voinut. Hirvo
käsittäisi varmasti asian väärin, jos kävisi lapsen noutamassa, ja
ihmiset saisivat paljon puheenaihetta. Hän ei voinut sitä noutaa sieltä
ja kuitenkin hänen kävi sanomattomasti sääli lasta. -- -- --
Pitkin talvea oli Impin kuva tuontuostakin noussut Hirvon mieleen.
Mutta nyt, kun hän taas näki Impin, heräsivät hänen tunteensa
kahta voimakkaampina eloon. Tsajn kuoltua oli hän alituinen vieras
Kultarannan kisoissa ja iloilloissa. Ja ihmisillä näytti olevan
niin paljon arvailemista sen takia. -- Hirvo pani liikkeelle kaiken
miellyttämistaitonsa, ja naiset olivat häneen kovin ihastuneita. Impi
vain oli aina yhtä kylmä, yhtä välinpitämätön. Vain jonkun sanan hän
vaihtoi Hirvon kanssa silloin tällöin.
Mutta Hirvo ei heittänyt toivoaan. Kotiinpäin kulkiessaan hän tuumi
itseksensä: Tähän päivään asti ei ole löytynyt naista, joka olisi
voinut Hirvoa vastustaa, eikä sitä löytyne vieläkään. Ymmärrän
jäykkyytesi, Impi. Se johtuu siitä, kun toin toisen tullessani. Mutta
odota, odota, vielä jäykkyytesi katoaa. Ennenkuin syys luo huurrettaan
yli maitten, olet sinä Hirvon oma, varmasti Hirvon oma. Silloin vasta
juhlitaan! Silloin saa Kulkijan harppu soida! Etelän viiniä on Hirvolla
hääjuhlia varten, etelän...