Liekö konsana suurempaa joukkoa kulkenut kohti etelää. Tuhansia
uiskoja laski alas Dnjepriä ja rannalla kulki ratsain monta suurta
joukkoa. Dnjeprin mahtavat kosket viivyttivät vähän matkaajia, sillä
useimmat uiskot vedettiin maalle ja kuljetettiin pahimpien pyörteitten
ohi. Mutta hurjimmat uskalikot laskivat kaikki kosket, vaikka uiskot
näyttivät aivan katoavan niitten pärskyviin kuohuihin. Täällä koskien
kohdalla oli myöskin erikoisesti varottava rosvojen hyökkäystä.
Päästiin vihdoin Dnjeprin suulle. Sinne jätti Igor kauppauiskonsa,
ja sinne jäivät myöskin kaikki mukaanlähteneet kauppiaat tavaroineen
odottamaan, kunnes Igor ennättäisi hankkia hyvät kauppaedut keisarilta.
Sota-alukset kulkivat pitkin meren rantaa kohti Miklagårdia, ja Igor
ratsujoukkoineen pysytteli rannikolla niitten läheisyydessä. Saavuttiin
jo keisarikunnan alueelle. Vaan hirmujen hirmu! Urho-uisko toisensa
jälkeen syttyi palamaan. Paljon miehiä hukkui, ja loput pakenivat
pelästyen rannalle. Kohta ei ollut ainoatakaan alusta jälellä koko
komeasta laivastosta. Kreikkalainen vedenalainen tuli oli tehnyt
tehtävänsä, kuten neljä vuotta aikaisemminkin, jolloin Igor myöskin
oli matkalla Miklagårdiin, ja josta matkasta ei hän Koroisissa ollut
puhunut mitään.
Igorin kiukulla ei ollut määrää. Aivan villinä hän riensi ryöstämään
keisarikunnan alueita. Vaan kauhistus! Hänen kimppuunsa hyökkäsi
odottamatta suunnaton ratsujoukko, ja Igorin väki hajosi kuin tuhka
tuuleen. -- -- --
Kun tieto tästä tappiosta saapui kauppiaitten luo Dnjeprin suulle,
käänsivät nämät aluksensa itään ja soutivat Donjoen latvoille.
Sitten he vetivät aluksensa kapean kannaksen poikki Volgajoelle.
Suur-Bolgarian kauppiaita kulki juuri ohi ja heidän mukanaan laskivat
pohjan kauppiaat Volgan suulle, Itiliin. Täällä he lepäsivät jonkun
päivän, tekivätpä vähän kauppojakin ja soutivat sitten Kaspian
meren etelärannalle, kuuluisaan Särklantiin. Siellä kävi kauppa
aavistamattoman hyvin, sillä Bagdadin kauppiailta ei todentotta
puuttunut rahaa. Siellä he satojen ihmeellisyyksien rinnalla näkivät
kameleita ja aaseja; siellä he kuulivat kummat kertomukset tuosta
ihmeellisestä satujen kaupungista Bagdadista, jonka loistolla ei
vertoja auringon alla. -- --
* * * * *
Monet Igorin joukosta eksyneet pohjanmiehet ottivat nyt palveluspaikan
keisarin sotajoukossa, jossa jo ennestäänkin oli paljon varjaageita.
Eerik Verikirveen pojat samosivat miehineen Karpaattien poikki Otto
Suuren luo ja sieltä vihdoin Juutinmaalle.
Igor itse teki keisarin kanssa rauhan ja kauppasopimuksen sekä palasi
joukkonsa tähteiden kera Kiovaan. Täällä hän kummulla Perunin kuvan
edessä vannoi noudattavansa keisarin kanssa tehtyä sopimusta. Mutta
hänen luontonsa kuohui, viha lainehti yli äyräitten. Miehet olivat
lisäksi kovasti tyytymättömiä.
Jopa vihdoinkin hän keksi. Drevljanit olivat talvella niskoitelleet
veronmaksamisesta. Mennään nyt sinne kostamaan! Ja Igor joukkoineen
hyökkäsi drevljanein maahan. Siellä hän ryösti kaikki mitä eteen
sattui, vieläpä ihmisetkin orjiksi myymistä varten. Tämä hurja meno
nostatti jokaisen drevljanin aseisiin, ja kauhistus, -- Igor lyötiin
taaskin perinpohjin! Hän itse joutui vangiksi ja drevljanit surmasivat
hänet kahden puun välissä. Sitten he täyttivät hänen pääkalloluunsa
kuohuvalla viinillä ja joivat siitä hurjia voitonmaljoja.
Vain Hirvo ja muutamat sadat hänen kanssaan pääsivät Kiovaan, jossa
kertoivat onnettomuuden. Ainoakaan kyynel ei kostuttanut Olgan poskia.
Hänen sisässään kuohui vain viha ja hänen kostotuumansa olivat
kauheat. Kuumeentapaisella kiireellä ruvettiin varustaman kostoretkeä
drevljanein maahan. Drevljanit pelästyivät ja laittoivat lähettiläät
rukoilemaan armoa. Olga hautautti lähettiläät elävänä. Jo seisoi hänen
uljas joukkonsa drevljanein matalamökkisen, olkikattoisen kaupungin
edessä. Yhä saapui uusia lähettiläitä rukoilemaan armoa. Vihdoin
sanoi Olga: "Tuokaa jokaisesta talosta alamaisuuden osoitteeksi kolme
varpusta ja kolme kyyhkystä!" -- Kohta oli Olgan edessä tuhansia
lintuja. Nyt käski Olga miestensä kiinnittää jokaiseen lintuun palavan
tappuratöyhdön. Sitten laskettiin linnut lentoon ja melkein samassa
silmänräpäyksessä syttyi kaupunki tuhansista kohdista palamaan.
Voi sitä ulinaa ja kauhua, kun ihmiset syöksyivät liekkien keskeltä!
Sitä ei voi sanoin kertoa. Useimmat sortuivat lieskaan. Toiset pääsivät
pois palavasta kaupungista, mutta Olgan miehet hakkasivat heidät kaikki
kuoliaaksi. Seuraavana päivänä lähti Olga Kiovaan. Savuavat rauniot,
hiiltyneet ruumisröykkiöt ja kaamea kaupungin ulkopuoli kertoivat hänen
kauhistuttavasta kostostaan.