Hirvo viihtyi mainiosti Kiovassa. Ensi hetkestä oli Tsaj vanginnut
hänen mielensä. Ja kuunkierron kuluttua hän jo tiesi, ettei hän
ainoastaan rakastanut, vaan että hän myöskin oli rakastettu, niin
paljon kuin Tsaj koettikin peitellä tunteitaan. Kukapa nainen
oikeastaan olisikaan voinut vastustaa Hirvoa, tuota kauneinta miestä
ilman alla. Kultarannan Impi lie joskus tullut Hirvon mieleen, mutta
pian se sieltä karkottui Tsaj'n herättämäin tulisten tunteitten tieltä.
-- -- --
Talvi teki tuloaan. Maa jäätyi, ja eräänä aamuna alkoi pudota suuria,
pehmeitä lumihaahtuvia. Nyt tuli Igorille ja hänen miehilleen kiire.
Rekiä ja hevosen valjaita korjattiin kovalla touhulla. Kun kaikki
saatiin kuntoon, jakoi Igor miehensä ryhmiin ja pani kullekin ryhmälle
päällikön. Itse hän tuli suurimman joukon päälliköksi. Nyt lähdettiin
veronkantomatkalle, tuolle kuuluisalle poljudje-kierrokselle, jota
kesti kaiken talvea. Kukin ryhmä sai oman alueensa kierrettäväkseen,
parhaat paikat kiersi Igor itse. Näin tulivat verot tarkalleen kootuksi
ja samalla saivat alueet elättää miehet ja hevoset yli talven. Väliin
Olgakin oli ollut mukana poljudje-kierroksella, mutta tänä talvena hän
jäi Kiovaan. Sinne jäi paljon pohjanmiehiäkin, vaikka moni oli lähtenyt
veronkantomatkallekin.
Suureksi ilokseen oli Hirvokin saanut jäädä Kiovaan. Ilokseen todella,
sillä Tsaj oli nyt hänen kaikkensa, -- ajatukset eivät enään edes
pysähtyneet Kultarantaan.
Hauskasti vierivät illat naistuvassa, jossa naiset ahertivat
käsitöineen. Siinä kehrättiin, kudottiin, ommeltiin Olgan johdolla.
Tervasvalkea loimusi, ja Hirvo laski leikkiään. Välillä hän lauleli
iloisia lauluja, joita oli lapsena oppinut. Toisinaan hän taas soitti
vanhaa kanteletta, vaikk'ei hänen soittonsa ollutkaan kehuttavaa.
Yksinpä jäykkä Olgakin näkyi kiintyneen Hirvoon, tuntui kuin ilman
häntä ei olisi tultu toimeen. -- -- --
Pian kuitenkin käänsi talvi selkänsä, tuli kevätpuoli. Kun ensimäiset
pälveet ilmestyivät päivänpuoleisille rinteille, alkoivat verottajat
vähitellen saapua takaisin Kiovaan. Suunnattomasti oli veroina saatu
hunajata, vahaa, turkiksia ja orjia. Heti kun Dnjepr loi jääkuorensa,
saapui Kiovaan paljon maakansaa. He toivat myytäväksi uusia, pitkiä
jokiveneitä, ja Igor osti ne kaikki maksaen hyvin -- kerrankin. Niihin
sitten lastattiin kaikki verotavarat.