Mahtavan miesjoukon oli Igor koonnut pohjolan matkallaan. Hyvin meni
matka ensin Laatokalle ja siitä Ilmenjärven rannalle, jossa oli
vanha, kuuluisa kauppapaikka, Holmgård. Mutta nytpä olikin vaikea
matka edessä, kun piti vetää veneet maata myöten Dnjeprin latvoille.
Suurimmat uiskot jätettiinkin sentähden talvehtimaan Holmgårdiin.
Eräänä iltana katselivat Kiovan asukkaat ihmetellen ruhtinaansa
paluuta. Noin suuri ja komea miesjoukko! Mitähän lienee tekeillä?
Hirvolla oli ollut matkalla paljon katseltavaa, ihmeteltävää.
Mutta vasta Kiovassa oli hänen hämmästyksensä rajaton. Voi tuota
ihmispaljoutta, ja tuohikattoisia pirttejä aivan vierekkäin, nurkka
nurkassa, loppumattomiin! Mistähän saivat kaikki kaskimaita? Kapeat
kujat kiertelivät pirttien välissä liejuisina, roskaisina. -- Mutta
upea on ruhtinaan pirtti, ja komea on talli. Suuri ja loistava oli
Igorin hovikin. Satoja ihmisiä siihen kuului, ottamatta ollenkaan
lukuun sitä asestettua miesjoukkoa, russia, joka vakituisesti oli hänen
seuranaan.
Hovin keskeinen henkilö oli Igorin puoliso Olga, kuulu kauneudestaan,
mutta myös sydämettömyydestään ja ilkeydestään. Paljon hän kuitenkin
piti miehestään, vaikk'ei hänen hellyytensä juuri muille riittänyt.
Niinpä nytkin Olga heti pani toimeen suuret pidot Igorin kunniaksi.
Häikäisevää loistoa saivat pohjanmiehet nähdä näissä pidoissa. Sadat
vahakynttilät valaisivat molempia suunnattomia pirttejä, -- ei päreet
kuten pohjolassa oli tapana. Pöydät notkuivat ruokien painosta. Viini
ja olut vuoti virtanaan.
Naisten suuressa parvessa herätti Olgan nuori sukulainen, ihana Tsaj
erikoista huomiota. Hänen häikäisevä kauneutensa näytti tekevän
valtavan vaikutuksen pohjanmiehiin, ei vähimmin Hirvoon.
Illan tullen alkoivat kisat sellaiset, että Suomen miehet katselivat
niitä aivan kummeksien.