Syys-aurinko nousi juuri metsän takaa. Kultarannan Impi oli soutanut
salmen poikki Kuparivuorelle, niinkuin oli eilen illalla sovittu.
Samassa tuli niemen takaa toinen vene, ja siinä jo seisoi Hirvo Impin
vieressä rannalla.
"Isäni vuottaa tuolla saarella, siispä hyvästi Impi. Vuoden päästä
ainakin palaan ja jos saavun sankarina, saanko sitten tulla
Kultarantaan kosimaan?"
"Ehkäpä", sanoi Impi hiljaa ja ojensi kätensä Hirvolle. Tämä pusersi
sitä hetken aikaa rajusti ja hyppäsi sitten notkeasti takaisin
veneeseensä.
Impi jäi rannalle katsomaan. Miten sanomattoman kauniina seisoikaan
Hirvo uiskossaan hyvästiksi viitaten! Vene yhä loittoni. Impin silmiin
tuli kyyneleitä. Hän nousi Kuparivuorelle ja katseli sieltä siksi,
kunnes uisko katosi saarien taa. Sitten hän souti hitaasti kohti
Kultarantaa. Palaisikohan Hirvo enään milloinkaan?
Kun Impi vihdoin pääsi kotiinsa, ei kukaan huomannut hänessä mitään
erikoista. Miehet tulivat juuri pirtistä murkinalta ja olivat lähdössä
syyskalaan. Impi antoi aitasta verkkoja ja muita tarpeita. Sitten hän
meni pirttiin, jossa naiset ahertelivat käsitöineen. Räppänäaukko
ja akkunaluukut olivat auki ja syysaurinko tulvehti niistä sisään.
Monet naisista kehräsivät värttinällä, mutta kaksi valmisti kangasta
omituisten polvipuitten välissä. Pitkillä kävyillä pujottelivat he
kuteita loimien väliin. Eräs vanha vaimo valmisti jo talviturkkeja.
Impin äiti oli aikaisin kuollut ja siksipä oli Impi jo nuoresta
pitäin tottunut emännöimään. Nytkin hän sivumennen vilkaisi, tuliko
kankaasta kunnollista. Sitten hän kysyi naisilta, oliko mummo syönyt
mitään. Mummo, pirtin vanhin palvelusnainen, oli ollut jonkun päivän
sairaana, ja kun ei hän tänäänkään vielä ollut mitään syönyt, pisti
Impi kalakeittoa puukuppiin ja meni lavitsan luo. Mummo oli valveilla,
ja Impi kumartui huutamaan hänen korvaansa, eikö hän söisi vähäisen.
Hetken vastusteltuaan söi mummo hiukan. Impi kävi totiseksi, kun
huomasi miten sairas mummo oli. Hän haki aitasta hunajata ja pakotti
mummon ottamaan sitäkin. Sitten hän peitteli vanhuksen hyvin nahkasilla
ja jäi lavitsan reunalle istumaan.
Mummo oli hoidellut Impiä lapsena, ei ihme, jos Impi nyt oli
huolissaan. Mietteissään hän istui pirtin nurkassa, ja siinä jo
oli hänen silmiensä edessä koko lapsuusmaailma ja äiti. Niin äiti,
surunvoittoinen äiti. Kuinka huolissaan olikaan äiti katsellut, kun
hän, Impi, ratsasti hurjasti, juoksi vuoret ja metsät, kävi isän
kanssa kalassa, ui ja polski kuin pojat ikään, ja vaatteet olivat
aina riekaleina. Äiti ei voinut oikein ymmärtää, miksei hän leikkinyt
toisten tyttöjen lailla, mutta sittenkin oli äiti aina niin hyvä,
sanomattoman hyvä ja lempeä. Äidin kuoltua tuli hän hiljaisemmaksi ja
vihdoin aikuiseksi tullessaan muuttui hän toiseksi, kokonaan toiseksi.
Ah, hän oli nainen, juuriaan myöten nainen. Mutta nuorten leikeissä
ei hän sittenkään viihtynyt, yksin oli parasta, yksin, yksin. Salot
olivat kauniita, selät suuria yksin kulkea, yksin. Kaikki hänestä
kuitenkin pitivät ja hän piti myös kaikista, oi, niin äärettömästi
hän piti, vaikk'ei sitä oikein voinut osottaakaan. Ja Hirvo, miten
kaunis hän olikaan! Ei hän enään saavu Kultarantaan, tuo iloinen,
vallaton Hirvo. Pitikö hän sitten Hirvosta? Oi, kuka sen tietää.
Mitähän isä sanoisi, jos tietäisi, että hän antoi Hirvolle luvan tulla
kosimaan. Oikeastaan onnellisinta olisi, jos ei tarvitsisi kenellekään
mennä, mutta kun kumminkin täytyi, niin sitten Hirvolle ennemmin kuin
kellekään muulle. Miksi pitikään Hirvon lähteä? Niin, ei isä ainakaan
nyt olisi suostunut, mutta ehkäpä sitten, jos Hirvo palaa sankarina.
On sekin kummallista! Hirvo on palatessaan Hirvo, eihän tappeleminen
tee häntä toiseksi, ei ainakaan paremmaksi, ja sittenkin isä suostuisi.
Ihmeellistä on elämä, kuka ymmärtääkään kaikkea! -- -- --
Impi heräsi kuin unesta kuullessaan pihalta ääniä. Tuossa jo astui
isä muutamien miesten kanssa pirttiin. He palasivat markkinoilta,
ja alkoipa siinä nyt kyseleminen ja kertominen. Naiset kuuntelivat
yhtenä korvana, ja miehillä tuntui olevan loppumattomasti kerrottavaa
Koroisten ihmeellisistä markkinoista.