"En aio sanoa sinulle, lukijani, mitä oikeastaan lähden Egyptissä ja
Palestinassa katsoakseni, taikka mikä minua oikeastaan houkuttelee
koettelemaan niin suuria vaikeuksia ja vaaroja, joita minun kaltaiseni
yksinäisen matkustajan eteen täytyy tulla seuduilla, joilla en
tunne tapoja enkä kieltä; en voi sitä sanoa, sillä en sitä itsekään
tarkoin tiedä; sen vaan tiedän — että sinne minun täytyy. — — Meri
kuohuu ja syöksee peloittavana, mutta minä lähden. Jumalanpelvolla ja
tyhmänrohkeudella tässä maailmassa kuitenkin pääsee eteenpäin. Tottahan
Pyramidien ja Palestinan tähden pitää uskaltaa kamppailus uskottomain
kanssa!"
Matka kävikin hyvin, mutta Aleksandrian satamaan tullessa tapahtui
kuitenkin jotain, joka ei täysin vastannut kirjailijan viimeistä
vakuutusta. Ilmoitettiin näet laivalle että polttorutto kävi
kaupungissa, jonka vuoksi päällikkyyden, sääntöjä noudattaen, täytyi
kieltää maalle astuminen ja matkustaa eteenpäin. Koko päivän viettää
Fredrika laivan yläkannella, katsellen, kartta kädessä, Egyptin
muistorikkaita rannikoita Välimeren siintävän taivaan alla, pahoilla
mielin ettei saanut maalle astua.
Vaan kuta likemmäksi he ehtivät Palestinan rantoja, sitä enemmän nuo
pettyneet toiveet poistuvat uusien, vielä voimakkaimpien tieltä.
Laiva laskee Jaffa'n -satamaan, jossa matkustajat nousevat maalle,
ja erään venäläisen ruhtinattaren ja hänen seurueensa sekä muuan
tiedemiehen parissa matkustaa kirjailija ratsastaen Jerusalemiin,
ensin Saron'in tasangon yli ja sitten ylämaata nousten palmupuistoihin
kätkettyjen pienten kyläin läpi, kunnes pysähtyvät pyhään kaupunkiin,
3000 jalkaa ylempänä meren pintaa. Lukijalle annetaan nyt kuvaus ei
ainoastaan nykyisen kaupungin rakennuksista, sen pimeistä, kapeista
ja epätasaisista kaduista, joilla kirjava ihmisjoukko kömpelöine
kameleinensa ja laiskoine aaseinensa hitaasti liikkuu, vaan myöskin
itämaalaisten kodeista ja perhe-elämästä. Europalaisten lähettiläiden
toimesta tulee kirjailija näet esitellyksi useille eteville suuren
profetan uskolaisille ja joutuu sen kautta kanssakäyntiin heidän
taloissaan. Hän kutsutaan pitoihin heidän haremiin, joissa hän istuu
korkeain rouvain parissa tuttavallisesti puhellen ja nauttien heidän
lihaherkkujaan, joita naiset sormillaan, irroittivat paistista ja
samalla välikappaleella kantavat hänen eteensä.
Kaikki pyhät paikat Jerusalemissa katsotaan: Zion'in vuorelta,
jossa on matkustajille rakennettu asunnoita ja ravintoloita, Morian
kummulle, muinoin Salomonin temppelin, mutta nykyaikana turkkilaisten
moskéan sijalle, Kedron'in kuivaneen puron poikki Gethsemane'hen ja
ylös Öljymäelle, josta katsojan silmälle aukeaa Kedron'in, Gehennan
ja Jehosaphat'in laaksot, kauniita olivipuistoja, ja etelässä Judean
erämaa etäälle Kuollut mereen saakka, jonka pinta kaukaa siintää. —
Käynti Jordanilla ja Kuollut meren rannoilla muutamien europalaisten
seurassa antaa kirjailijalle mitä rikkaimpia kertoma-aiheita.
Katsastaen vireällä arabialaisella juoksijalla alimaiden,
vuoririnteiden, notkojen ja salojen kapeita polkuja, väliin palmujen
viileässä varjossa, väliin kukkaisilla ruohopenkerillä, ihantelee
matkustaja luonnon rikkautta, muistellen kaikkia niitä ihmeellisiä
tapauksia, joita muinaisuuden historia näille tienoille sijoittelee.
Pyhiinvaeltajia menee ja tulee, eikä paljon puutu, ettei Fredrikakin
heidän kanssansa anna itseänsä kastaa pyhään virtaan. Mutta sen sijaan
noukkii hän sen rannoilta maan omituisia kukkasia talteen pantaviksi ja
maistelee Kuollutmeren katkeraa, pahanmakuista vettä.
Kesäkuussa palaa hän takaisin Jaffaan, mutta tekee sieltä vaarallisen
matkan Nazaret iin, Tiberiaan ja muihin pyhiin paikkoihin Genezaret'in
ympärillä. Vasten niiden varoituksia ja neuvoja, jotka tunsivat seudun
luotettamattomuuden ja beduinijoukkojen rosvoukset, ratsasti Fredrika
päiväkausia asumattomien tienoitten läpi ainoastaan yhden kuljettajan
seurassa. Hän sai kyllä kärsiä vilua ja kuumuutta vuorottain, sadetta,
myrskyjä ja ukkosenilmoja; maata siistittömissä huoneissa, jotka
vilisivät kaikenmoisia itikoita, ja tyytyä sopimattomaan ruokaan, mutta
ei se häntä lannistanut. Hän tahtoi nähdä ne seudut ja paikat, joissa
Jesus oli asunut ja opettanut, ja hän näki ne.