ITÄMAINEN MATKA. PALESTINASSA.

"En aio sanoa sinulle, lukijani, mitä oikeastaan lähden Egyptissä ja

Palestinassa katsoakseni, taikka mikä minua oikeastaan houkuttelee

koettelemaan niin suuria vaikeuksia ja vaaroja, joita minun kaltaiseni

yksinäisen matkustajan eteen täytyy tulla seuduilla, joilla en

tunne tapoja enkä kieltä; en voi sitä sanoa, sillä en sitä itsekään

tarkoin tiedä; sen vaan tiedän — että sinne minun täytyy. — — Meri

kuohuu ja syöksee peloittavana, mutta minä lähden. Jumalanpelvolla ja

tyhmänrohkeudella tässä maailmassa kuitenkin pääsee eteenpäin. Tottahan

Pyramidien ja Palestinan tähden pitää uskaltaa kamppailus uskottomain

kanssa!"

Matka kävikin hyvin, mutta Aleksandrian satamaan tullessa tapahtui

kuitenkin jotain, joka ei täysin vastannut kirjailijan viimeistä

vakuutusta. Ilmoitettiin näet laivalle että polttorutto kävi

kaupungissa, jonka vuoksi päällikkyyden, sääntöjä noudattaen, täytyi

kieltää maalle astuminen ja matkustaa eteenpäin. Koko päivän viettää

Fredrika laivan yläkannella, katsellen, kartta kädessä, Egyptin

muistorikkaita rannikoita Välimeren siintävän taivaan alla, pahoilla

mielin ettei saanut maalle astua.

Vaan kuta likemmäksi he ehtivät Palestinan rantoja, sitä enemmän nuo

pettyneet toiveet poistuvat uusien, vielä voimakkaimpien tieltä.

Laiva laskee Jaffa'n -satamaan, jossa matkustajat nousevat maalle,

ja erään venäläisen ruhtinattaren ja hänen seurueensa sekä muuan

tiedemiehen parissa matkustaa kirjailija ratsastaen Jerusalemiin,

ensin Saron'in tasangon yli ja sitten ylämaata nousten palmupuistoihin

kätkettyjen pienten kyläin läpi, kunnes pysähtyvät pyhään kaupunkiin,

3000 jalkaa ylempänä meren pintaa. Lukijalle annetaan nyt kuvaus ei

ainoastaan nykyisen kaupungin rakennuksista, sen pimeistä, kapeista

ja epätasaisista kaduista, joilla kirjava ihmisjoukko kömpelöine

kameleinensa ja laiskoine aaseinensa hitaasti liikkuu, vaan myöskin

itämaalaisten kodeista ja perhe-elämästä. Europalaisten lähettiläiden

toimesta tulee kirjailija näet esitellyksi useille eteville suuren

profetan uskolaisille ja joutuu sen kautta kanssakäyntiin heidän

taloissaan. Hän kutsutaan pitoihin heidän haremiin, joissa hän istuu

korkeain rouvain parissa tuttavallisesti puhellen ja nauttien heidän

lihaherkkujaan, joita naiset sormillaan, irroittivat paistista ja

samalla välikappaleella kantavat hänen eteensä.

Kaikki pyhät paikat Jerusalemissa katsotaan: Zion'in vuorelta,

jossa on matkustajille rakennettu asunnoita ja ravintoloita, Morian

kummulle, muinoin Salomonin temppelin, mutta nykyaikana turkkilaisten

moskéan sijalle, Kedron'in kuivaneen puron poikki Gethsemane'hen ja

ylös Öljymäelle, josta katsojan silmälle aukeaa Kedron'in, Gehennan

ja Jehosaphat'in laaksot, kauniita olivipuistoja, ja etelässä Judean

erämaa etäälle Kuollut mereen saakka, jonka pinta kaukaa siintää. —

Käynti Jordanilla ja Kuollut meren rannoilla muutamien europalaisten

seurassa antaa kirjailijalle mitä rikkaimpia kertoma-aiheita.

Katsastaen vireällä arabialaisella juoksijalla alimaiden,

vuoririnteiden, notkojen ja salojen kapeita polkuja, väliin palmujen

viileässä varjossa, väliin kukkaisilla ruohopenkerillä, ihantelee

matkustaja luonnon rikkautta, muistellen kaikkia niitä ihmeellisiä

tapauksia, joita muinaisuuden historia näille tienoille sijoittelee.

Pyhiinvaeltajia menee ja tulee, eikä paljon puutu, ettei Fredrikakin

heidän kanssansa anna itseänsä kastaa pyhään virtaan. Mutta sen sijaan

noukkii hän sen rannoilta maan omituisia kukkasia talteen pantaviksi ja

maistelee Kuollutmeren katkeraa, pahanmakuista vettä.

Kesäkuussa palaa hän takaisin Jaffaan, mutta tekee sieltä vaarallisen

matkan Nazaret iin, Tiberiaan ja muihin pyhiin paikkoihin Genezaret'in

ympärillä. Vasten niiden varoituksia ja neuvoja, jotka tunsivat seudun

luotettamattomuuden ja beduinijoukkojen rosvoukset, ratsasti Fredrika

päiväkausia asumattomien tienoitten läpi ainoastaan yhden kuljettajan

seurassa. Hän sai kyllä kärsiä vilua ja kuumuutta vuorottain, sadetta,

myrskyjä ja ukkosenilmoja; maata siistittömissä huoneissa, jotka

vilisivät kaikenmoisia itikoita, ja tyytyä sopimattomaan ruokaan, mutta

ei se häntä lannistanut. Hän tahtoi nähdä ne seudut ja paikat, joissa

Jesus oli asunut ja opettanut, ja hän näki ne.

Fredrika Bremer · 第 37 / 42 题