Kesäkauden 1857 asuu kirjailija Genève'ssä ja tutustuu siellä
historioitsijan Merle d'Aubigné'n kanssa, joka silloin paraikaa
valmisteli Ranskan uskonpuhdistuksen-historiaa. Elävästi kuvailee
Fredrika meille seudun suuremmeistä luontoa, kertoo Genève'n
taskukellojen valmistuksesta, sen menneestä ja silloisesta henkisestä
elämästä, etevistä miehistä ja naisista, jotka siellä ovat eläneet:
Rousseau'sta, Pestalozzi'sta, rouva Staël'ista, Père Gérand'esta.
Calvin'in teos: "Institution Chretienne", jonka kirjailija täällä lukee
taikka niinkuin hän sanoo, paremmin "taistelee" läpi, antaa hänelle
aihetta mietteihin, jotka osottavat, ettei suuren uskonpuhdistajan
kova oppi ennakkomääräyksestä (prédestinationista) häntä ollenkaan
tyydyttänyt. Hän kiittää tekijän pontevuutta ja terävää kirjoitustapaa
vieraiden tunnustuksien kumoomisessa sekä oman oppinsa puolustuksessa,
mutta surkuttelee että niin suuri henki kuin Calvin'in on saattanut
makealla mielihyvällä kuvailla niiden sielujen ijankaikkista tuskaa,
jotka ennakkomääräyksen mielivallasta ovat tuomitut kadotukseen.
Semmoinen oppi oli Fredrika Bremerille inhoittava. "Syystä ja toisesta
voin antaa anteeksi, jos joku määrätyssä aineessa pitää typeriä
mielipiteitä, mutta kuka saattaa iloita semmoisesta opista, joka tekee
Jumalan väärintekijäksi ja ihmiset hänen sokeiksi ja sydämettömiksi
käskyläisikseen, hänelle en voi anteeksi antaa", kuuluu kirjailijan
muistiinpanoissa.
Matkustettuansa Neuchatel-järven ympärillä, St. Pierre'n saarelle
katsomaan Rousseau'n asuntoa, St. Bernhardille, Mont Blanc'in
tienoille, ja palattuansa vielä Genève'hen sekä tehtyään lukijalle
loppukuvauksen maasta, jossa hän nyt enemmän kuin vuoden oli elänyt,
sanoo kirjailija Schweiz'ille kiitolliset hyvästit ja ohjaa matkansa
Italiaan.