Monasti oli Fredrika Bremerissä herännyt halu kirjoittaa erityinen
kirja Amerikasta, ja kuta edemmäksi aika kului, sitä enemmän tämä
aikomus suuntautui orjalaitokseen ja neekeriorjain vapauttamiseen.
Etenkin olisi häntä viehättänyt kertomus jonkun neekeriperheen
vapautuksesta, ja hän oli jo aiheessa koota aineksia semmoiseksi
teokseksi. Mutta riittämättömät paikalliset tiedot ja puuttuvat tiedot
niistä omituisista oloista, joiden vaikutuksen alaisina etelävaltiot
olivat, synnytti hänessä epäilyksen yrityksensä menestyksestä; epäilys
jota sopiikin hyvin uskoa kirjailijasta, joka niinkuin Fredrika Bremer
aina asetti tositeollisen pohjan kertojan ensimäiseksi ehdoksi.
Kuitenkaan ei tämä aikomus täydelleen hellittänyt,ennenkuin sen jälkeen
kuin Beecher Stowen mainio ja yli sivistyneen maailman tunnettu "Setä
Tuomaan tupa" ilmestyi ja tuli Fredrikan käsiin. Luettuansa tämän
kertomuksen, joka kirjailijaa tyydytti enemmän kuin ehkä mikään toinen,
heitti hän ijäksi aikomuksensa, jolla hänen mielestään nyt enään ei
ollut mitään merkitystä, kun ne aineet joita hän oli aikonut esitellä
olivat jo löytäneet niin mainion tulkitsijan.
Mietteensä orjalaitoksesta lopettaa Fredrika seuraavilla sanoilla:
" Mutta kun vaadimme ja puolustamme orjuuden lakkaamista Amerikassa,
niin älkäämme unhottako miten asian kanta vielä on Europassa ja
omassa isänmaassamme, etenkin alemman työkansan suhteen. Eikö heidän
työelämänsä useasti ole orjuuden kaltaista? Etenkin vaimojen? Onhan
vaimojen työpalkat meillä maalla niin surkuteltavan pienet, että
vaikka tekevät työtä joka päivä vuoden umpeen, voivat töintuskin pitää
itsensä hengissä yhden tai kahden lapsen kanssa. Jos sitten kolmas
lapsi tulee, niin tuopi se hädän muassaan. Onhan tavallista kuulla
muonavaimojemme haikiasti valittavan kuin Jumalan rangaistusta, jos
lapsiparka on tulossa heille ja kiittävän Herran armoa, kun joku heiltä
kuolee. Totta tosin että työväki meillä _voipi_ elpyä henkisesti ja
aineellisesti, että kukin meillä _voipi_ itse onnensa luoda. Ja onhan
se etu. Mutta usein ovat asian haarat senkaltaiset, että tämä vapaus
ei paljon paranna. — Jätän Virginian kiitollisena siitä mitä se on
minulle antanut luonnon kauniissa moninaisuudessa, mitä se on minulle
antanut rakastettavien ja uskollisten ystävien kautta; kiitollisena
siitä ylevästä muistosta, jonka lahjoitti minulle tuo — miten tahdon
uskoa suurempaa nuorukaisjoukkoa edustava — puhdasmielinen nuorukainen
(Charlottewille'n yliopistossa), sillä hänen sielustaan näyttäytyy
minulle uusi toivo Amerikan tulevaisuudesta?