LUSIFER. -- malmijaloin maata kiitää, sen äärest' äärehen.
KAIN. Vaan mik' on se henki, joka niitä liikuttaa? Jos uskaltaisin
arvata --?
LUSIFER. -- niin silmiin katsoisin ja näkisin ne kuinka tulta
tuiskahtaa, ja kuinka lieska käy ja savu tupruaa.
KAIN. Taaskin tuli!
LUSIFER (kuin mieleen johdatellen). Niin, niin! Sehän liikkuu, kohoaa;
siinähän on henki.
KAIN. Oi tuli, tuli; ihmishengen näkyväinen kuvailus! Tää jos totta on,
jo lentäväni uskoisin.
LUSIFER. Ja _usko_ kaiken pohja on ja _tahto_ toinen peruste.
Kun uskon näkeväni, niinpä näenkin; kun kuulla tahdon, niinpä kuulenkin.
(Soittoa ilmassa.)
KAIN. Taas soittoa! Se äänin vienoisin mun melkein uneen uinuttaa.