TÄTI LIERO. Ne siskot lentää osaa, totta tosiaan! Vaan kuinka aijotte
tään lentokokeen lopettaa?
KENOKAULA. Näin: nykäys, ja läiskäys, yks märkä pilkku maassa -- siinä
lorun lopetus.
(Äänettömyys. Lusifer synkkänä mietteissään.)
LUSIFER. _Vapaus_ ja _omanvoiman aavistus_ -- mitä siitä --?
KAKSIKARVA. Kaks on mulla kylkeä: musta sekä valkea. Niille kaksi etsin
tunnussanaa vastaavata: _tyranni_ ja _vapaus_! Tuon ensimäisen annan
Jahvelle -- se on sen helpompi, kun todella hän onkin tyranni!
LUSIFER. Hyvä!
SALAKAVIO. Mä myöskin väriasioita ymmärrän. Voin mustan valkealla
peittää, valkean päälle mustan häivän heittää.
LUSIFER. Veljespari!
HERJAKIELI. Kun ei vaan tuo toinen liiaks pensselkaviollaan kapsaile!
(Naurua.)
Mun tunnet, Isä! Olen maun herra, ivansuolan haltija. Myös tiedät:
mausteista maitti riippuu.
LUSIFER. Mestarkokki!
VIHREÄSILMÄ. Ja minun vihreätä vertani on pisarainen teissä kaikissa.
SATASORMI. Samaa verta nääkin sormet tykkäilee. Mä nälkä, jano olen --
vallannälkä, maineenjano.
HAUKANKYNSI. Nää kynnet sille tyydykettä hamuilee.
KIVIJALKA. Ja nämät kahleet saaliin kytkee, tää töppö ruuan murentaa.
TÄTI LIERO. Tää seura mua varsin miellyttää. Vaan nää miehet, huomaan,
kovin raisut ovat -- luulisin: täss' suuremp' äly tarpeen oisi.