RIIKINSULKA (siipiään liehotellen). Oikein, sisko! Me heille lentotaidon
opetamme.
KENOKAULA. Varmasti! Me tiedon vuoreks sanomme ja ylös viitaten näin
kuiskaamme: on tiedon huiput korkeat!
RIIKINSULKA. Ja ilmaan kepein siivin, leijauksin vienoisin --
vähän vain, ymmärrättehän?
KENOKAULA. Ja sitte: oi kuinka hurmaavaa on ihmishengen lento!
RIIKINSULKA. Ja: ah, jo ollaan lähellä taivasta!
KENOKAULA. Ja sitte: täältä kaikki näkee, kas kun kaupungit ja maat ne
alla makaa!
RIIKINSULKA. Se vastaa: ne kaikki näen!
KENOKAULA. Myös etäisyyden aavan näet?
RIIKINSULKA. Se heti: sitä enkö näkisi, mä kaikki näen! -- Nähkääs: se
näkee juuri sitä, mitä sanoo näkevänsä.
LIPILAPI. Ja minä alla juosta sipsuttelen, käsiäni yhteen lyön ja
sirkuttelen: mikä oiva lentoniekka! Kas, kas, kuin korkealla, se enää
itikalta maahan näyttää! Oi ihmis-älyn lento, oi viisaus, oi nero, oi
kaikkitietävyys! -- ja mitä muuta siihen lisäks keksin.
RIIKINSULKA. Kiitos, veli! Ja nyt nähdä saatte kuin sen kaula nousee,
rinta paisuu ja sulkareuhkat harrittaa.