APEATAR. Ja pohjassa oon minä vastassa. Sen veden samennan ja apean
yrtit sekaan heitän -- kas, kuin se poreilee ja partaittensa yli
kuohuilee!
SYNKÄTÄR. Ja nyt tuo kyllästetty sielukulu minusta saapi saattajan. Sen
tämän oivan siskon kera pohjavesiin sukellamme, pohjamutiin upotamme --
yks pieni loppupore pinnalle ja sitte kaikki hiljaa, hiljaa.
SYVÄTÄR. Mustat ovat meidän lammen vedet, mustat meidän vetten
pohjamudat, musta se sielu, joka meidän vesiin vaipuu.
(Äänettömyys. Lusifer pudistaa synkästi päätään.)
KENOKAULA. Minun mielestäni tuo jo liian mustaa on. Hui, vesiin sukeltaa
-- ihmiset kai mieluumminkin lentää haluaa?