Sydäntä käänsi villisti kutitteleva halu oikein ilkeästi nauraa
vasten naamaa Annille ja kaikelle mitä oli ennen hyvänä pitänyt. Pään
panivat sekaisin veren villeimmät voimat. Ne yllyttivät hurjassa
vauhdissa suin päin syöksemään elämän pohjattomimpaan likalätäkköön.
Ja rypemään itsensä oikein perinpohjin. Ja näyttämään pitkää
nenää ja irvistelemään entiselle elämälleen, Annille, tekemilleen
valoille ja kaikelle mikä yritti estää häntä sinne liejukkoon
heittäytymästä -- -- Ja kääntää kaikki nurin ja sulloa kaikki
sekaisin yhdeksi herran sileäksi -- --
Pari yritystä hän teki siihen suuntaan. Sitten hän inhoten käänsi
selkänsä kaikelle sellaiselle.
Hänen terveenä säilynyt vaistonsa heräsi ja sanoi, että jos mikään on
raukkamaisuutta niin on sitä loasta lohdun etsiminen.