Kuka sen sitten tietää, että elää niinkuin hän elää on oikein ja
hyvä, ja elää niinkuin Niilo, väärä ja paha --? Entäpä jos onkin
päinvastoin? Entäpä jos Niilo elääkin oikealla tavalla ja hän ja muut
hänenlaisensa elävät väärällä tavalla? Huolettomampi ja reippaampi
Niilo vain joka tapauksessa on kuin hän. Viheltelee ja rallattelee
mennen tullen ja antaa päivän luistaa toisensa perään. Tuskin
tietääkään että elämässä on ristiriitoja ja surujakin.
Sen kesäjuhlapäivän jälkeen tällainen ajatus alkoi Laurin mielessä
asustaa. Hän melkein kadehti Niiloa ja nurisi kohtaloaan, joka oli
hänet ajanut sille raiteelle, jolla hän nyt oli.
Hän oli pyrkinyt elämään hyvin ja pyrkinyt taistelemaan pahaa
vastaan. Ja mitä on hän sillä voittanut?