Iltamamatkan Laurille aiheuttamissa mielenkuohuissa pysytteli
ylimpänä pinnalla katkera katumuksen ja kirvelevä häpeän tunne sen
johdosta mitä siinä riihen edessä maantiellä oli ajatellut. Kaikki
tuntui tahratulta ja särkyneeltä.
Siellä karjatiellä edestakaisin astellessa hänelle muistui mieleen
muuan päivä kansakouluajoilta. Uskontotunnilla opettaja puhui niistä
vaaroista ja kiusauksista, jotka ihmistä, ja varsinkin nuorta ihmistä
maailmassa väijyvät. Hän puhui niin elävästi ja sydämeenkäyvästi,
että vallattomimmatkin pojat istuivat hiljaa ja kuuntelivat. Hänellä
oli kova työ pitäessään silmiin tunkevia kyyneleitä muilta piilossa,
niin syvästi opettajan puhe häneen vaikutti. Kyynelten salaaminen
onnistui kuitenkin jotakuinkin. Mutta illalla hän sängyssä hiljaa
rukoili, että Jumala antaisi hänen ensi yönä kuolla ja siten
pelastaisi hänet maailman kiusauksilta ja vaaroilta.