V.

Ippolita ilmoitti lupauksensa mukaan saapuvansa San Vitoon pikajunalla

kello 1 päivällä tiistaina 20:ntenä päivänä.

Kaksi päivää puuttui vielä. Rakastaja kirjoitti hänelle: "Tule,

tule! Olen täällä ja odotan sinua; eikä odotus koskaan ole ollut

raivokkaampi. Joka silmänräpäys, joka kuluu, on palauttamatta mennyt

hukkaan onnelta. Tule, kaikki on valmiina. Tai oikeammin, ei mikään

muu ole valmiina kuin minun haluni. On välttämätöntä, että varustaudut

kärsivällisyydellä ja väsymättömällä anteeksiantavaisuudella, ystäväni,

sillä kaikki mukavuudet puuttuvat tässä autiossa ja vaikeapääsyisessä

yksinäisyydessä: ja kuinka vaikeapääsyisessä! Kuvittele, ystäväni,

että San Viton asemalta noin kolmenneljännestunnin tie johtaa

erakkomajalle; ja on mahdotonta muutoin, kuin jalan kulkea tätä polkua,

joka on hakattu jyrkkään merenrannalla olevaan hiekkakivi-kallioon.

On välttämätöntä, että tulet vankat kengät jalassa ja muassasi

jättiläisvarjostimet. Paljoja vaatteita sinun ei tarvitse tuoda

mukaasi. Joku ohut ja vastustuskelpoinen hame aamukävelyitämme varten

riittää. Älä unhoita uimapukua. Tämä on viimeinen kirje, jonka ennen

tuloasi sinulle kirjoitan. Tulet saamaan sen muutaman tunnin ennen

lähtöäsi. Kirjoitan tätä kirjettä _kirjastossa_, huoneessa, johon on

kasattu kaikki ne kirjat, joita emme tule lukemaan. On tyyni iltapäivä,

jonka yli leviää meren ääretön yksitoikkoisuus. On pehmeä, vaitelias

hetki, hienolle aistillisuudelle altis. Oi, jospa jo olisit täällä!...

Tänä iltana nukun toisen kerran erakkomajassa; olen yksin. Jospa sinä

näkisit vuoteen. Se on maalaisvuode, jykevä avio-alttari, leveä kuin

puimatanner; syvä kuin vanhurskaan uni. Se on häävuoteiden häävuode.

Patjat sisältävät kokonaisen lammaslauman villat, ja olkipulsteri

koko maissikentän oljet. Saattaako kaikilla näillä siveillä seikoilla

olla aavistusta sinun alastomuudestasi? Voi hyvin, voi hyvin! Kuinka

hitaat ovat hetket! Kuka sanoo, että ajalla on siivet? En tiedä, mitä

antaisin, jos voisin nukahtaa tähän raukaisevaan velttouteen ja vasta

tiistain aamuhämärässä jälleen herätä. Mutta en tule saamaan unta.

Minäkin olen surmannut uneni. Alinomaan haamoittaa edessäni sinun suusi

näky."

Kuoleman riemuvoitto: Romaani · 第 34 / 64 题